Marokko: Uteliaana Casablancan sykkeessä
3 päivää, 3 kiehtovaa kaupunkia Marokossa;
Marrakech, Casablanca ja Tanger. Oppaanamme toimi Tomi Vellamo. Matkamme jatkui Marrakechistä Casablancaan,
tuohon uteliaisuutta herättävään kaupunkiin, joka on klassikkoelokuvasta
kaikille tuttu.
En ole
koskaan ollut interraililla, mutta voin vain uskoa junalla matkailun olevan
hauskaa. Pidin nimittäin todella paljon junamatkasta Marrakechistä
Casablancaan. Juna oli hieno ja nopea pikajuna, jonka ykkösluokassa oli
hyvät istuimet, ilmastointi, ja tarjoilukärrystä saattoi ostaa syötävää tai
juotavaa.
Vaikka olisi voinut ajatella maiseman olevan pelkkää yksitoikkoista aavikkoa, sen
seuraaminen oli kuitenkin mielenkiintoista. Aina kun laitoin kameran pois,
ilmestyikin taas jotain minkä halusin ikuistaa; tyhjästä ilmaantui kaupunki tai
vehreä keidas, joki tai mäen nyppylä. Matka-aika oli 2 h 40 minuuttia, ja
yllättävän pian Casablanca ilmestyikin näköpiiriimme.
Kaupungin
nimeä kantava elokuva Casablanca on rakastetuimpia ja historian suurimpia Hollywood-elokuvia. Onhan se muistamisen arvoinen klassikko, jossa näyttelevät
iki-ihanat Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart. Meillä kotona on vessan seinällä filmitähtitapetti, jossa nämäkin tähdet ovat komeilemassa. Tuntui, että kun nyt Marokossa ollaan,
olisi upeaa nähdä juuri tämä kaupunki.
Satamakaupunki
Casablanca on Marokon suurin kaupunki sekä talouselämän keskus. Asukkaita on yli kolme miljoonaa. Joten niin kuin yleensä minulle suurkaupungeissa käy, ahdistun, en vain pidä
niistä. Liikaa melua ja hälinää, ihmiset juoksevat kaduilla liikenteen seassa,
liikenne tuntuu kaoottiselta tööttäilyineen, kaikkialla näyttää niin harmaalta, olkoonkin että Casablanca on nimensä mukaan valkoinen kaupunki. Joku toinen taas varmasti juuri nauttisi tällaisesta kaupungin sykkeestä.
Ranskalainen siirtomaaperintö näkyy arkkitehtuurissa,
joka on sekoitus maurien ja eurooppalaista art deco-tyyliä. Tällainen
landetyttö ei vain osaa keskittyä isossa kaupungissa pysähtyäkseen ihailemaan
monia kauniitakin rakennuksia. Minun oli vaikea löytää kaupungista aitoa
marokkolaista tunnelmaa, vaikka vanha Medinakin kaupungista löytyy.
Sen sijaan menimme toiseen baariin, joka olikin hauskinta ja jännintä. Kapakka tuntui kovin salamyhkäiseltä, alkoholi kun on maassa ”pannassa”. Meidät ohjattiin outoon punaiseen takahuoneeseen, jossa saimme tilata pullot olutta. Oluiden tarjoilemiseen tarvittiin kolme eri henkilöä – taas monta ihmistä sohlaamassa samassa ”sopassa”.
Hassan II
moskeijaa kuitenkin tutkimme seuraavana päivänä lähemmin, onhan se Casablancan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Sen on
suunnittelut ranskalainen arkkitehti Michel Pinseau. Tilaa moskeijassa
on 25 000 henkilölle, 80 000 mahtuu vielä pihalle. Minareetti on
korkeudeltaan 210 m, pieneksi kerrankin tunsi itsensä. Moskeijan WC-tilat olivat mieleen painuvat, tällaista ”kyykkyvessaa”
ei tullut muualla Marokossa vastaan.
Hotellimme oli varmasti joskus Ranskan siirtomaavallan aikana ollut todella hieno, mutta selvästikään mitään ei välitetä korjata, jos joku paikka on kulunut tai mennyt rikki. Yhtäkaikki, henkilökunta oli vitsikästä ja ystävällistä, ja saimme levättyä tarpeeksi. Aamiaisella nautimme jälleen myös kansallisjuomaa minttuteetä, joka on melko makeaa ja sitä juodaan lasista. 1800-luvulla tärkeänä villan toimittajana Britannian tekstiiliteollisuudelle, britit alkoivat vastineeksi tuoda Marokkoon teetä, josta minttutee kehiteltiin.
Hyppäsimme sitten rannan ja sataman liepeiltä Petit taxiin ja takaisin modernille juna-asemalle; matkamme jatkui luotijunalla vauhdikkaasti kohti Tangeria.
Viimeinen osa Marokosta ja Tangerista on luettavissa viikon päästä! Jos haluat lukea Marokon reissumme ensimmäisen osan, löydät sen tästä:
Marokko: Yhden yön tarina mystisessä Marrakechissa
Marokko: Yhden yön tarina mystisessä Marrakechissa