Marokko: Uteliaana Casablancan sykkeessä



3 päivää, 3 kiehtovaa kaupunkia Marokossa; Marrakech, Casablanca ja Tanger. Oppaanamme toimi Tomi Vellamo. Matkamme jatkui Marrakechistä Casablancaan, tuohon uteliaisuutta herättävään kaupunkiin, joka on klassikkoelokuvasta kaikille tuttu.

En ole koskaan ollut interraililla, mutta voin vain uskoa junalla matkailun olevan hauskaa. Pidin nimittäin todella paljon junamatkasta Marrakechistä Casablancaan. Juna oli hieno ja nopea pikajuna, jonka ykkösluokassa oli hyvät istuimet, ilmastointi, ja tarjoilukärrystä saattoi ostaa syötävää tai juotavaa. 


Vaikka olisi voinut ajatella maiseman olevan pelkkää yksitoikkoista aavikkoa, sen seuraaminen oli kuitenkin mielenkiintoista. Aina kun laitoin kameran pois, ilmestyikin taas jotain minkä halusin ikuistaa; tyhjästä ilmaantui kaupunki tai vehreä keidas, joki tai mäen nyppylä. Matka-aika oli 2 h 40 minuuttia, ja yllättävän pian Casablanca ilmestyikin näköpiiriimme.






Kaupungin nimeä kantava elokuva Casablanca on rakastetuimpia ja historian suurimpia Hollywood-elokuvia. Onhan se muistamisen arvoinen klassikko, jossa näyttelevät iki-ihanat Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart. Meillä kotona on vessan seinällä filmitähtitapetti, jossa nämäkin tähdet ovat komeilemassa. Tuntui, että kun nyt Marokossa ollaan, olisi upeaa nähdä juuri tämä kaupunki. 


Satamakaupunki Casablanca on Marokon suurin kaupunki sekä talouselämän keskus. Asukkaita on yli kolme miljoonaa. Joten niin kuin yleensä minulle suurkaupungeissa käy, ahdistun, en vain pidä niistä. Liikaa melua ja hälinää, ihmiset juoksevat kaduilla liikenteen seassa, liikenne tuntuu kaoottiselta tööttäilyineen, kaikkialla näyttää niin harmaalta, olkoonkin että Casablanca on nimensä mukaan valkoinen kaupunki. Joku toinen taas varmasti juuri nauttisi tällaisesta kaupungin sykkeestä.





Ranskalainen siirtomaaperintö näkyy arkkitehtuurissa, joka on sekoitus maurien ja eurooppalaista art deco-tyyliä. Tällainen landetyttö ei vain osaa keskittyä isossa kaupungissa pysähtyäkseen ihailemaan monia kauniitakin rakennuksia. Minun oli vaikea löytää kaupungista aitoa marokkolaista tunnelmaa, vaikka vanha Medinakin kaupungista löytyy.



Illalla kaupungilla oli yhtälailla vilkasta, söimme ja ihmettelimme elämää sekä ihmisiä. Meinasimme mennä "vesipiippubaariin", mutta ilma oli niin sakeana, että sitä olisi voinut halkoa ja käännyimmekin pois.



Sen sijaan menimme toiseen baariin, joka olikin hauskinta ja jännintä. Kapakka tuntui kovin salamyhkäiseltä, alkoholi kun on maassa ”pannassa”. Meidät ohjattiin outoon punaiseen takahuoneeseen, jossa saimme tilata pullot olutta. Oluiden tarjoilemiseen tarvittiin kolme eri henkilöä – taas monta ihmistä sohlaamassa samassa ”sopassa”.



Hassan II moskeijaa kuitenkin tutkimme seuraavana päivänä lähemmin, onhan se Casablancan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Sen on  suunnittelut ranskalainen arkkitehti Michel Pinseau. Tilaa moskeijassa on 25 000 henkilölle, 80 000 mahtuu vielä pihalle. Minareetti on korkeudeltaan 210 m, pieneksi kerrankin tunsi itsensä. Moskeijan WC-tilat olivat mieleen painuvat, tällaista ”kyykkyvessaa” ei tullut muualla Marokossa vastaan.






Hotellimme oli varmasti joskus Ranskan siirtomaavallan aikana ollut todella hieno, mutta selvästikään mitään ei välitetä korjata, jos joku paikka on kulunut tai mennyt rikki. Yhtäkaikki, henkilökunta oli vitsikästä ja ystävällistä, ja saimme levättyä tarpeeksi. Aamiaisella nautimme jälleen myös kansallisjuomaa minttuteetä, joka on melko makeaa ja sitä juodaan lasista. 1800-luvulla tärkeänä villan toimittajana Britannian tekstiiliteollisuudelle, britit alkoivat vastineeksi tuoda Marokkoon teetä, josta minttutee kehiteltiin.





Hyppäsimme sitten rannan ja sataman liepeiltä Petit taxiin ja takaisin modernille juna-asemalle; matkamme jatkui luotijunalla vauhdikkaasti kohti Tangeria.





Viimeinen osa Marokosta ja Tangerista on luettavissa viikon päästä! Jos haluat lukea  Marokon reissumme ensimmäisen osan, löydät sen tästä:
Marokko: Yhden yön tarina mystisessä Marrakechissa

Suositut tekstit