Kulissien takana ja vähän edessäkin
Kulissien takana käy latautunut kuhina. Roolivaatteita, meikkejä, harjoja. Keskittyneitä ilmeitä, hikikarpaloita otsalla, malttamatonta liikehtimistä esitykseen virittäydyttäessä. Kulissit ja lava voi olla näin pelkistetty kun show on yhtä tykitystä! Mietin joka kerta ennen ensi-iltaa, miten ihmeessä järjestän itseni tällaiselle epämukavuusalueelle; jännityksen ja epävarmuuden tunteisiin, asettaen itseni alttiiksi muiden arvosteluille, kun en edes tykkää olla huomion keskipisteenä. Epäilin sydämeni lyöntien kumisevan katsomoon kuin rummun lyönnit. Suu tuntui niin kuivalta että mietin, saankohan kajautettua mitään laululta kuulostavaa kohta ilmoille. Esityksiä on luvassa ensi-esityksen jälkeenkin. Katsoin tätä Fuengirolassa toimivaa Suomelan teatteriryhmäämme takahuoneessa. Joukostamme oli hioutunut joukkue, mahtava tiimi, vaikka olimme joutuneet koronankin vuoksi harjoittelemaan pienissä ryhmissä. Näyttelijät, tanssijat, laulajat, soittajat, puvustaja, ohja
