Tekstit

Muutoksen tuulia - maalta kaupunkiin

Kuva
  Sirocco ei ole levoton, vaikka se liikehtii uteliaana tuulena aina eteenpäin. Läpi tunnelien (koska tunnelin päässä on aina valoa), ja välillä myös itsepintaisesti vastavirtaan... Nyt Sirocco henkäilee kohti Lohjaa, ja yllättäen tyyntyy aivan kaupungin kylkeen.  Lohja on mukava pikkukaupunki, jossa myös luonto ja järvi ovat lähellä. Citymaalainen. Se kuvastaa itseäni; pääkaupungissa syntynyt, maalle kulkeutunut. Niin kaupungeissa kuin maaseudulla viihtyvä. Luonto vetää kuitenkin paljon pitemmän korren.  Maalainen... vai kaupunkilainen? Molemmat! Mutta talvi keskellä korpea hipihiljaisessa kylässä Espanjassa vietettyjen vilkkaiden aikojen jälkeen... Huh, voi ei! Kuinkas sitten kävikään? Passivoiduin ja ikävystyin pimeydessä hankien ja liukkauden "vangitessa" minut tupaani. Onneksi kaikkeen löytyy ratkaisu: Mikseipä kokeilisi tutussa pikkukaupungissa asumista, missä ovat työpaikka, sisko, ystävät, palvelut ja kulttuurinautinnot sekä muut iloiset riennot kävelymatkan päässä? S

Onko ikä vain numeroita?

Kuva
Hyvää alkanutta vuotta! Miten vuosi on sinulla alkanut? Oma uusi vuoteni alkaa aina ikään liittyvillä pohdinnoilla, kun synttärikynttilät kakussani lisääntyvät.                       Kynttilät eivät mahdu tänä päivänä enää kakkuun. "Ikä on vain numeroita", sanotaan lohduttelevasti niille, joille elinvuosia on jo karttunut reippaammin. Mutta näinhän se ei tietenkään ole. My Heritage teki minusta todella vanhan muokatessaan minusta Keltin. Dna-testin mukaan perimässäni on kuitenkin ennemminkin Inuiittia. Mitä enemmän niitä numeroita, sitä enemmän ihminen on kerännyt itselleen elämänviisautta, josta olla ylpeä, ja minä ainakin olen. Haluan juhlistaa elämää. Olen syntynyt rakkaudesta ja kasvanut rakkaudella. Siksi olen kai saanut supervoimakseni kyvyn rakastaa. Minun on helppo rakastaa kaikenlaisia ihmisiä, mutta tietysti erityisen rakkauteni saavat vain läheisimmät.  Leikitäänkö? Leikeissä kutsutaan toinen mukaan, peleissä halutaan voittaa toinen, olla toista parempi. Minulta pu

Vuoden kalkkiviivoilla

Kuva
Rakas lukija, olemme vuoden kalkkiviivoilla ja tämä on Siroccon vuoden 2022 viimeinen postaus. Matka elämän tuulissa jatkuu ensi vuonna. Sirocco-tuuli ei kiepu paikoillaan, vaan viuhahtelee maailmalle yhä uusiin paikkoihin jatkossakin. Sirocco haluaa hivellä iänikuisia muureja ja ikivanhoja siltoja, sivellä merestä nousseita aarteita, suhista kaislikoissa ja henkäillä puissa, kuiskia ihmisille onnellisia ajatuksia, sekä kietoa lähelleen rauhaa ja turvaa. Sirocco kiittää matkaseurastasi ja toivottaa sinulle kaikkea hyvää vuodelle 2023. Oletpa missä tahansa, teetpä mitä hyvänsä, vuosi vaihtuu joka tapauksessa.  Uuden ja paremman luvun elämässä voi aloittaa kuitenkin milloin vain, siihen ei tarvita uutta vuotta. Siihen tarvitaan "vain" päätös. Onnea minulle itselleni tuo se, kun rakastaa mitä tarvitsee ja tarvitsee mitä rakastaa. On myös tärkeää muistaa, kuinka suuri voima on sillä, miten me ajattelemme. Valopuolien löytäminen vastoinkäymisiss

Älä koskaan luovuta, vuoden viime metreilläkin unelmat voivat käydä toteen!

Kuva
Ympärilläni leijailevat lumihiutaleet. Kuin olisin kietoutunut tähtipölyyn. Valkeutta ja valoisuutta. Rauhaa, vapautta. Oi Suomi! Muistatko millaista on heittäytyä hangelle? Näköjään vähän vakavaa, ainakin jos niskaan menee lunta... Vuosi on kääntymässä loppusuoralle. Tämä vuosi on ollut hyvin kummallinen ja vaikea koko maailmassa, varmastikin useimmille ihmisille ja erityisesti Ukrainan kansalle. Kun maas on hanki... Vuosi 2022 alkoi omalla kohdallani heti huonosti, sillä sairastuin koronaan. Syntymäpäiväni tammikuussa kului voimattomana sängyn pohjalla. En tiedä, jättikö tauti minulle jonkun pysyvän "aivovaurion", mutta mikään ei tuntunut palautuvan sen jälkeen uomiinsa. Elämästä alkoi kadota haju, maku, tarkoitus... Tyytymättömyys omaan itseen kasvoi. Terveys alkoi puhututtaa entistä enemmän. Myös elämän rajallisuus ja raadollisuus muistuttivat konkreettisesti espanjalaisen sairaalan teho-osastolla. Kävimme piristämässä siellä vakavasti

Loistavasta lokakuusta masentavaan - vai mahtavaan? - marraskuuhun

Kuva
Hei te ihanat lukijani ja tukijani, miten sinun lokakuusi meni? Entä miten aiot valmistautua tulevaan talveen? Edessä on Suomen synkin kuukausi, marraskuu. Masentaako jo?  Tiesitkö muuten, että marraskuun suomenkielinen nimi viittaa siihen, että maa on yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi. Marraskuun latinankielinen nimi november tulee puolestaan sanasta novem (=yhdeksän, sillä ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi). Itse nautin nyt(kin) elämästä joka solulla, enkä suostu masennukseen tai murjotukseen (ennätykseni murjotuksessa on ehkä 15 min...). Minulla ei ole kuitenkaan mitään poppakonsteja, tai antaa sen ihmeellisempiä neuvoja, mutta terveelliset elämäntavat kannattelevat ja pitävät mielen positiivisena. On tärkeää etsiä asioiden valopuolet sekä tehdä velvollisuuksien lisäksi kaikkea mistä pitää. Parasta on viettää aikaa heidän

Syksyn väriterapiaa

Kuva
Wau ja wow! Tänä syksynä maailmani on muuttunut keltaiseksi. Se onkin hienoa, sillä keltainen on yksi lempiväreistäni. Värinä se rohkaisee, piristää ja parantaa stressinsietokykyä. Keltainen välittää iloa, vilpittömyyttä ja avoimuutta. Katselen aivan kuin humaltuneena ympärilleni tätä kaikkea kauneutta.  Täytyy varoa ettei aja ojaan kun katse hakeutuu tieltä luontoon. Olemme monena vuonna siirtyneet tähän aikaan jo Espanjaan, joten en edes muistanut, kuinka kaunista meillä Suomessa on syksyllä. Tosin syksytkin ovat erilaisia ja riippuu kesästä, millainen ruskasta tulee. Väriloistoa joka paikassa. Sillä... tiesitkö, että aurinkoisen kesän jälkeen ruskasta tulee kauniimpi? Puut ovat tuottaneet runsaan auringonvalon ansiosta yhteyttämisen avulla paljon sokeria, joka on  karotenoidien synteesin lähtöaine, joten näin niitäkin muodostuu enemmän. En tarvitse juuri elokuvia, kun voin seurata oman metsän ihmeitä. Entä tiesitkö, miksi lehdet ylipää

Erilainen roadtrip, osa 5: Pohjois-Suomi

Kuva
Olimme ajelleet heinäkuisella roadtripillämme Ruotsin rannikkoa ylöspäin Tukholman liepeillä sijaitsevasta Nynäshamnista,  ja ylitimme Suomen rajan Aavasaksan kohdalla. Olimme tulleet Lapin maakuntaan! Ajatuksena oli päästä seuraamaan valoisaa yötä Aavasaksan huipulta, mutta siellä oli meneillään festarit, ja me kaipasimme luonnon rauhaa. Saimme vinkin ajella 50 km eteenpäin Suomea poikittain, sieltä löytyisi levähdyspaikka, johon voisi jäädä yöksi. Niin paikka löytyikin, sitten vain leiri pystyyn aivan järven rantaan ja ihmettelemään aurinkoa, joka tuskin lainkaan laskisi.  Leiri pystyyn järven rannalle, jossain keskellä rauhaisaa Pohjois-Suomea Unihiekkaa ei ole tarjolla valoisassa yössä. Vaikka valoisuuteen on Suomen kesissä tottunutkin, on kuitenkin häkellyttävää, kuinka pohjoisessa aurinko hädin tuskin vaipuu ponnahtaessaan jälleen uuteen päivään. Kauniit keltaiset sävyt kietoivat meidät hurmioon. Uuteen päivään! Matkamme jatkui Posiolle. Ystävä