Sirocco

Aurinkorannikolla vilisee koiria. Kaupungilla näkee pikkuisia karvapalleroita nauttimassa kävelyistä isäntien ja emäntien kanssa. Maaseudulla isompia koiria juoksentelee pihoilla vahtitehtävissä. Vuoriteillä vastaan jolkottelee vapaana kulkevia koiria, mutta ne eivät ole eksyksissä, vaan kuuluvat jollekin. Mutta sitten on valitettavan valtavasti löytökoiria, jotka ovat hylätty. Oli syy hylkäämiseen mikä hyvänsä, minua hämmennyttää suuresti, kuinka kukaan voi toimia niin sydämettömästi: Hylätä ihmisen paras ystävä! Kuinka minut on voitu hylätä? Meidän Ricomme liittyi perheeseemme naapurin pentueesta kaksi vuotta sitten. Silloin meillä oli vielä muitakin koiria, mutta kaikista muista aika on nyt jättänyt vuoden sisällä. Alkoi tuntua siltä, että leikkisä Rico tarvitsisi kaverin. Valloittava Rico tulee kaikkien kanssa toimeen. Aloin etsiä tietoa Aurinkorannikon löytöeläinkoirista ja -tarhoista, netistä löytyy hyvin tietoa ja listoja näistä.  Facebookissa on myös erilaisia ryhmiä, jossa

Lähdimme viettämään aurinkoista päivää Parque de la Paloman lintupuistoon Benalmadenaan. Siellä emme ihme kyllä olleet vielä käyneet, vaikka olemme olleet Aurinkorannikolla jo pitkään. Nyt siihen oli hyvä hetki! Puisto on siisti ja huolellisesti hoidettu Puiston asukkaita Minua hämmästyttää aina yhä uudelleen, kuinka Aurinkorannikko tarjoaa niin monenlaisia henkeäsalpaavia aistinautintoja. Kaupunkien sisään kätkeytyy niin paljon näkemistä ja kokemista, kuten tämä yllätyksellinen ja harmoninen 200 000 neliömetrin kokoinen puisto, joka on äänestetty myös Euroopan 25 parhaan puiston joukkoon.  Ei tunkua, rauhassa sai kävellä ja katsella. Jos puistoon saapuu autolla, kuten me, paikoitustilaa löytyy hyvin ihan vierestä. Sisälle pääsee useasta portista eri puolilta aluetta, ja sinne ei ole sisäänpääsymaksua. Myös koirat ovat tervetulleita, vaikka alueella liikuskelee lintujen lisäksi kilpikonnia ja kaneja, mutta ne ovat tottuneet myös nelijalkaisiin vierailijoihin. Aaseja ja emujakin puistos

Ei tällaista viheliäistä ajanjaksoa olisi osannut ajatellakaan tulevan! Saako ajanlaskukin uuden mittarin; aletaan puhua ajasta ennen ja jälkeen koronan. Kun vain tulisi se jälkeen! Edessä oleva on kuitenkin vielä arvoitus meille kaikille. Kuva Malagan automuseosta kaksi vuotta sitten. Vuosi sitten maaliskuussa olin juuri saanut mieheni ja karvakuonomme kotiin, jotka ajoivat matkan Espanjasta Suomeen päin autolla. Olin itse tullut koneella helmikuun lopulla jo aiemmin. Heidän matkansa aikana alkoi tulla tietoa Covid-19 viruksesta, ja karmivaa uutiskuvaa lähetettiin maailmalta, lähinnä Italiasta. Kaikki tuntui aluksi epätodelliselta. Siltä, että korona on vain joku kaukainen juttu, ja me olemme Suomen lintukodossa ihan turvassa.  Koko jengi taas kotona onnellisesti! Vaan emme olleet. Korona rysäytti koko maailman polvilleen. En usko, että voi olla yhtäkään, jota se ei olisi tavalla tai toisella koskettanut. Malagan automuseossa historiaa vai tulevaisuutta? Kun Uudenmaan raja suljettii