Koirien adoptointi Espanjassa


Aurinkorannikolla vilisee koiria. Kaupungilla näkee pikkuisia karvapalleroita nauttimassa kävelyistä isäntien ja emäntien kanssa. Maaseudulla isompia koiria juoksentelee pihoilla vahtitehtävissä. Vuoriteillä vastaan jolkottelee vapaana kulkevia koiria, mutta ne eivät ole eksyksissä, vaan kuuluvat jollekin. Mutta sitten on valitettavan valtavasti löytökoiria, jotka ovat hylätty. Oli syy hylkäämiseen mikä hyvänsä, minua hämmennyttää suuresti, kuinka kukaan voi toimia niin sydämettömästi: Hylätä ihmisen paras ystävä!


Kuinka minut on voitu hylätä?

Meidän Ricomme liittyi perheeseemme naapurin pentueesta kaksi vuotta sitten. Silloin meillä oli vielä muitakin koiria, mutta kaikista muista aika on nyt jättänyt vuoden sisällä. Alkoi tuntua siltä, että leikkisä Rico tarvitsisi kaverin.


Valloittava Rico tulee kaikkien kanssa toimeen.

Aloin etsiä tietoa Aurinkorannikon löytöeläinkoirista ja -tarhoista, netistä löytyy hyvin tietoa ja listoja näistä. Facebookissa on myös erilaisia ryhmiä, jossa koirat hakevat kotia, kuten Give A Dog A Home ja  Adopt a Spanish rescue dog. Mietimme, ettei koiran tarvitsisi edes olla pentu. Päätimme olla avoimia kaikille vaihtoehdoille ja luottaa siihen, että asiat menevät niin kuin on tarkoitus.


Kuvan koiran ilme on puhutteleva

Huomasin, että lähellä meitä, Miramar-ostoskeskuksen takana, sijaitsee löytöeläintarha P.A.D Mijas. Protectora de Animales Domésticos de Mijas Costa - P.A.D nimellä löytyy fb-sivu.


Tätä tietä...

Lähdimme illan suussa käymään siellä. Olin epäröivä ja varutunut kun en tiennyt, mitä tulemme kohtaamaan, millaisia tarhat mahtavat olla. Paikka on muurin suojassa ja kuja ovineen hieman epäselvä. Vierestä löytyy myös kunnallinen koiratarha, mutta sattuman kautta soitimme ovikelloa, joka vei P.A.D:iin


Vierestä löytyy myös kunnallinen koiratarha.

Oven tuli avaamaan työasuinen nuori nainen, joka otti meidät iloisesti vastaan puhuen sujuvaa englantia. Hän kutsui meidät sisälle hyvin siistiin ja kutsuvaan tilaan kysellen, millaista koiraa olemme ajatelleet. Koska olimme avoimia kaikelle, hän vei meidät katsomaan koiria. Hän kertoi, että heillä oli kaksi pentua ja loput koirat olivat lähinnä vuoden tai kahden vuoden ikäisiä isohkoja koiria.


Ei tarha vaan oma Villa koirille!


Siistiä ja viihtyisää

Koirilla oli hyvät oltavat. Niillä oli jokaisella oma iso tilansa, joista avautuivat ovet keskitilaan ja toiselta puolelta ulos. Jokaisella koiralla oli meille asiaa, jokainen tuli ovelle tarinansa meille kertomaan. Jokainen niistä tarvitsisi oman ihmisen, oman perheen, oman kodin. Siitä tuli surullinen mieli. Kaikkia me emme voisi pelastaa.


Voisitko sinä ottaa minut kotiin ja pitää minusta huolta?

Kolmekuiset pennut varastivat huomiomme, ja hoitaja päästi ne yhteiseen tilaan meihin tutustumaan. Voi kuinka pikku pojat olivat iloisia ja rohkean oloisia. 


Ensi kohtaaminen

Sovimme, että ilmoitamme, mikäli päätämme ottaa pennun ja kumman niistä, tummemman vai vaaleamman. Hoitaja ei painostanut mitenkään, eikä mitään aikataulua sovittu.


Tarvitsen rakkautta, hoitoa ja huolenpitoa

Jo kotiin päästyämme tiesimme, että päätös on selvä. Veljeksiä, jotka olivat jääneet jäljelle viidestä pennusta, jotka olivat kuukausi sitten jätetty P.A.D:in ovelle, ei mielestämme saanut erottaa. Voisimme tarjota kodin molemmille. Olemme kasvattaneet myös ihmiskaksoset viiden muun lapsen ja monen koiran ja kissan lisäksi, joten emmeköhän suoriudu tehtävästä!


En päästä sinusta irti!

Seisoimme seuraavana aamuna tarhan oven takana heti kun se avattiin. Kun kerroimme päätöksemme, hoitaja liikuttui silmin nähden ja varmisti vielä että tarkoitimmeko todella molemmat! Hän kiitteli vuolaasti moneen kertaan. Päätös tuntui ilostuttavan häntä valtavasti. Niin myös meitä!


Minua ja veljeäni ei eroteta!

Saimme tavata tulevat perheenjäsenemme uudelleen. Ne jäisivät vielä kahdeksi päiväksi madotettaviksi ja rokotettaviksi sekä tarkkailtaviksi, jonka jälkeen saisimme pojat kotiin. Lähtiessämme näimme, kuinka toinen hoitaja tuli juuri lenkiltä koiran kanssa, koiria siis viedään myös kävelylle tarhalta.


Pannat ja hihnat hankittu!

Ehdimme hyvin valmistautua; poistaa kotoa matot, kengät ja kaikki mahdolliset vaarat lattioilta sekä ylettämiskorkeudelta, viritellä portit, hankkia hihnoja, pantoja, valjaita, leluja, peti ja ruokaa.


Kaikki valmiina!

Hakupäivänä koirat odottivat meitä pestyinä. Allekirjoitimme adoptiopaperit ja maksoimme summan, 162 € yhteensä molemmista. Eläinlääkärin tarkastus, rokotukset, madotukset ja sirutus kuuluivat tähän hintaan. Hoitaja vei meidät koirien kanssa rakennuksen toiselle puolelle lääkäriin. Pojille antamamme nimet, Bruno ja Waldo, tulivat passeihin. Vaaka näytti 6,5 kg molemmin puolin, ja lääkäri kehui poikia terveiksi ja urheiksi.


Eläinlääkäri samassa rakennuksessa


Hienot tilat muurien suojassa.

Paperit ja passit kunnossa!


Nyt olemme saaneet reilun viikon tutustua toisiimme. Eroahdistusta pennuilla ei ole ollut, koska he olivat jo tottuneet olemaan erossa emostaan ja veli on jatkuvasti rinnalla. Ja nyt vielä isoveli, joka tulee heti poliisina paikalle erotuomariksi, jos tuntuu, että keskinäinen leikki menee nahistelun puolelle. 


Bruno vasemmalla, Waldo oikealla


Vartiopartio molempiin suuntiin

Rico karttelee välillä vesseleitä, mutta leikkisänä on jo yhteiset leikitkin onnistuneet. Rico näyttää ymmärtävän myös tärkeän tehtävänsä olla mallina, ja nauttii esitellessään omia taitojaan; miten haetaan lelu ja miten räiskytellään joella. 


Ylpeä isoveli

Pennut ovat todella rohkeita luonteeltaan, eivät säiky mitään eivätkä lainkaan vierasta vettä vaan kulkevat joella niin kuin olisivat aina tehneet. Syövät ja nukkuvat hyvin. Niiden luonteen eroavaisuudetkin ovat tulleet esiin. Onneksi he ovat myös erinäköisiä, ettei niitä sotke toisiinsa.  


Isoveli valvoo

Ensi viikolla meillä on käynti tarkastuksessa ja toisessa rokotuksessa. P.A.D:in henkilökunta tekee ihailtavaa ja arvokasta työtä. Seinällä olevan taulun luvut kertovat, että moni karvakuono on löytänyt tätä kautta kodin. Tuohon lukuun saa nyt lisätä kaksi! Kannattaa muistaa harkitessaan koiran hankintaa, että koiraa ei voi ottaa "koeajolle", vaan se tulee perheenjäseneksi ja ikuiseksi ystäväksesi. Haasteita ja harmejakin on luvassa kaikenlaisten karvakuonojen kanssa. Olemme hyvin onnellisia ja kiitollisia sekä valmiit ottamaan ne haasteetkin vastaan! Nyt kohti uusia seikkailuita yhdessä!


5226 koiraa on löytänyt jo kodin P.A.D:in kautta.


Kohti uusia seikkailuita!


Suositut tekstit