Sirocco

Kutsu juhliin. Kivaa! Mutta mitä ihmettä veisi lahjaksi? Vaikka se lahja ei olekaan tärkeintä, kukaan ei halua mennä tyhjin käsin vieraaksi. Sankaria on mukava muistaa ja kunnioittaa jotenkin. Mutta miten? Lapsille on aina helppoa keksiä lahjoja. Voi myös pyytää vanhemmilta vinkkejä, mikä on juuri se hittijuttu milloinkin. Tosin kun kuopukseni oli pieni ja vinkkasin siskolleni että Bratz-nukkea oli toivottu, siskoni seisoi leluhyllyn edessä epäuskoisena ja soitti tarkistaakseen, olinko tosissani. Nukethan näyttivät suorastaan... no hieman "halvoilta" törröhuulineen meikkeineen.... Ihan toisenlaisilta näyttivät poikien lelut. Nuoret hääparit toivovat usein ihan rahaa, ja ainakin joskus aikoinaan käytettiin lahjalistoja. Minusta on hyvä, jos osataan suoraa sanoa mitä toivoo tai tarvitsee. Monista rahaa on kuitenkin kurja antaa, varsinkin jos ne omat pennoset ovat jonossa. Nuorena kutsun saaminen saattoi olla jopa kauhistus, koska se tiesi rahanmenoa vähistä varoista. Vanhemmill

Olen aina tykännyt pelata erilaisia pelejä, korttipeleistä biljardiin. En silti omaa kilpailuviettiä, vaan yhdessä tekeminen ja hauska ajanvietto on se juttu. Toki myös se onnistumisen ilo tekee hyvän mielen. Tietokonepelit tai wiit ja pleikkapelit, joista omat lapset aikanaan innostuivat, eivät ole olleet kuitenkaan minua varten. En pelaa myöskään kännykällä, ainoastaan lentomatkoilla Tetristä, joka saa minut palikoita sommitellessa unohtamaan lennon ikävyyden.  Siispä perheessämme on pelattu aina myös perinteisiä kortti- ja lautapelejä, kuten Afrikantähteä, joka on varmasti kaikille tuttu. Pelit kuuluivat pukinkonttiin ja joulunpyhiä oli kiva viettää pelaillen. Aliaksen parissa on tullut naurettua ihan hervottomasti. Mieheni kanssa lempipelimme on Scrabble-sanapeli. Kun kuumeisesti miettii ja muodostaa kirjaimista sopivia sanoja, arjen murheet, jos sellaisia on, kyllä unohtuvat.  Saimme hiljan kutsun ystävien luokse peli-iltaan. Opimme uuden hauskan pelin, Sequencen. Sitä pelataan pa

Suomen kesä on lyhyt. Liian lyhyt. Varsinkin jos lomaa ei ole kesä- tai heinäkuussa, jolloin kesästä ei ehdi nauttia ihan kaikinpuolin. Itse en ainakaan vuorotyöltäni joutanut tänä kesänä yhtään minnekään, edes kesäteatteriin. Toisaalta näinä korona-aikoina se ei toisaalta huono asia ollut. Minulle kyllä sopi hyvin, että pitäisin lomani vasta syyskuussa, koska tarkoituksemme oli tietysti lähteä Espanjan aurinkokotiimme, jossa on aina oman mittapuumme mukaan kesä. Puolen vuoden tauon jälkeen sinne; suloista pikku kotiamme upeine maisemineen, siellä olevia ystäviä sekä erilaista elämänmenoa on jo kova ikävä. Toisin kävi. Nyt ei kannattanut lähteä. Vaikka talo on ylhäisessä yksinäisyydessään vuorilla, ja alueella ei tartuntoja ole, koronan kanssa ei ole syytä leikitellä. Myös paheksunta matkustamiseen ja karanteeni paluun jälkeen teki asian selväksi. Tällä lomalla teemme jotain muuta. Ja sekin voi olla ihan yhtä kivaa. Minulle säät ovat yhdentekeviä, pukeudun vain sen vaatimalla tavalla,

Rapujuhlien aikaa, rapulaulut raikaa, alkusyksyn taikaa! Minusta rapujuhlat ovat aina hauskoja. Olemme olleet vuosien varrella monenlaisissa juhlissa, pienistä intiimeistä kodassa järjestettyihin. Tai isossa teltassa ravintola-alan ammattilaisen loihtimana upeine notkuvine pöytineen ja juomineen. Itse olemme pitäneet kekkerit milloin minkäkin kokoiselle porukalle kotipihalla, Peipon- tai Ketunpesällämme. Joskus ollaan oltu ihan kahden vain. Rapujen näpertely, snapsit, maljat ja rapulaulut keskustelun ohessa on omanlaisensa juttu. Rekvisiitta rapuliinoineen ja iloiset valot hämärtyvissä illoissa, syksyn aavistus jo hieman kirpeänä ympärillä. Ei rapuja nälkäänsä syö, mutta jos kerää pyrstöjä ja maistelee rapeaksi paahdetun leivän päällä tillin kera, niin kyllä sekin on jo täyttävää. Kuitenkin usein rapujuhlissa tarjotaan myös alkuruoka, meillä on ollut joskus joku sosesoppa, pieni salaatti tai vaikka piirakanpalanen. Niinkin on tehty, että ravut ovatkin alkuruoka ja peuraa tai jotain muu