Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Uskalla unelmoida vuoden vaihtuessa!

Kuva
  Vuoden lähennellessä loppuaan, pysähdymme miettimään niin kulunutta vuotta kuin tulevaakin. Millainen sinun vuotesi oli? Mitä toiveita tai tavoitteita asetat seuraavalle? Teetkö lupauksia, uskallatko unelmoida? Skool ja onnea vuodelle 2022 Mieleeni tuli tässä vellovassa korona- ja omikronmaailmassa vertaus siihen, kun ymmärsin aikoinaan, että kaksosillani on autismi, joka ei katoa koskaan. Hyväksyin asian ja päätin elää niin onnellisena kuin suinkin niillä mahdollisuuksilla mitä on, ja tehdä myös lasteni elämästä hyvän. Toki toivon, että taudeista päästäisiin lopullisesti eroon, mutta nyt ei auta surkuttelu eikä elämän pysäyttäminen. Täytyy etsiä uusia tapoja ja väyliä nauttia elämästä, ennen kuin se valuu hukkaan. Läheisten kanssa vietetty aika ja yhteiset juhlat olivat vuoteni kohokohtia Oma vuoteni 2021 on ollut miltei päätä huimaava, iloista menoa ja meininkiä: Kuopuksen valmistuminen ja sitä juhliminen koko suvun voimin, kaksosteni muuttotouhut ja heidän esiintymisensä telkk

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Kuva
Vanhan kansan sanonnan mukaan Tuomas toi joulurauhan: "Tuomaasta housut naulaan, tulee joulurauha". Eläessäni ison lapsikatraani kanssa, juhlahousua ja mekkoa vielä juostiin hankkimassa koulun juhliin. Stressiltä ja kiireeltä ei voinut välttyä ennen aattoa, vaikka kuinka olisi niin toivonut. Ääks, myrskyä ennen tyyntä... Työhässäkät, lahjat, ruoat, muistamiset, siivoamiset, kokkaamiset... Huoh! Migreenikohtaus! Äidin pikku apulainen. Jouluvalmistelut ovat tärkeitä ja hauskoja - ainakin pikku väelle. Mutta oli kaiken sen höösäyksen arvoista nähdä lasten loistavat silmät aattona, ja onni viettää yhteistä aikaa perheen kanssa. Joulu tuli jokatapauksessa, vaikka joka nurkka ei olisikaan kiiltänyt ja pyykkikorista tipahtanut sukka unohtui koko jouluksi portaalle. Ja olisiko joulu tuntunut juhlalta, jos ei olisi nähnyt sitä kaikkea vaivaa?  Haittaako epäjärjestys joulun iloa? Tänä jouluna ei tarvitse stressata. Enpä olisi joskus uskonut viettävän

Juhlahumua

Kuva
Ruuhkavuosien arkiaskareiden äärellä aikoinaan päätin, että haluan tehdä arjesta niin hyvää, että se on kuin juhlaa - tai ainakin yhtä iloista, ja juuri ihan parasta sekä tärkeintä elämässä. Menneisiin vuosiin on mahtunut kuitenkin monenlaista surua ja menetyksiä hautajaisineen; aina ei voi olla vaan iloinen. Nyt juhlahumu siis maistuikin erityisesti, kun viime viikot ovat tarjonneet unohtumattomia juhlahetkiä, jotka ovat todella erottuneet suuresti arkipäivästä.   Ilon juhlaa Teatteri Suomelan revyymme "Kyllä kaikki oli ennen paremmin" oli suurta ilotulitusta, joka kiertueellamme kietoi minut suorastaan euforiaan ja juhlan tuntuun. Oli tosi mukavaa!  Esiintymistä odotellessa Sitten lähdin käymään Suomessa, ja tapaamiset läheisten kanssa tuntuivat niin tärkeiltä ja onnentäyteisiltä, että sydämessä läikehtii vieläkin.  Suomessa oli jo vähän lunta ja pakkasta. Espanjaan palatessani pääsin kokemaan ihan huippu hauskat, unohtumattom

Kulissien takana ja vähän edessäkin

Kuva
Kulissien takana käy latautunut kuhina. Roolivaatteita, meikkejä, harjoja. Keskittyneitä ilmeitä, hikikarpaloita otsalla, malttamatonta liikehtimistä esitykseen virittäydyttäessä.  Kulissit ja lava voi olla näin pelkistetty kun show on yhtä tykitystä! Mietin joka kerta ennen ensi-iltaa, miten ihmeessä järjestän itseni tällaiselle epämukavuusalueelle; jännityksen ja epävarmuuden tunteisiin, asettaen itseni alttiiksi muiden arvosteluille, kun en edes tykkää olla huomion keskipisteenä. Epäilin sydämeni lyöntien kumisevan katsomoon kuin rummun lyönnit. Suu tuntui niin kuivalta että mietin, saankohan kajautettua mitään laululta kuulostavaa kohta ilmoille. Esityksiä on luvassa ensi-esityksen jälkeenkin. Katsoin tätä Fuengirolassa toimivaa Suomelan teatteriryhmäämme takahuoneessa. Joukostamme oli hioutunut joukkue, mahtava tiimi, vaikka olimme joutuneet koronankin vuoksi harjoittelemaan pienissä ryhmissä. Näyttelijät, tanssijat, laulajat, soittajat, puvustaja, ohja

Varamummona Aurinkorannikolla

Kuva
Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa toimii Lastenkerho Tuiskula. Tuisku Pekkarinen perusti kerhon vuonna 2019 ja toiminta pohjautuu Montessoripedagogiikkaan.  Lapset tulevat Tuiskulaan sopimuksen mukaan yhdeksän ja kolmen välillä. Jotkut ovat toiminnassa mukana säännöllisesti, toiset ehkä vain muutaman kuukauden, perheiden tarpeesta riippuen.  Tuiskulassa luovuus pääsee valloilleen! Kielenä kerhossa on suomi. Valtaosa lapsista on kaksi-tai useampikielisiä ja suomenkieli vahvistuu heillä, jotka puhuvat kotioloissa enemmän vaikka espanjaa.  Omat leikit rakennetaan oman maton päälle jos haluaa leikkiä rauhassa ja muut antavat silloin leikkirauhan. Yhdessä on kuitenkin usein mukavampaa touhuta. Minulla on ollut ilo päästä kerhoon jo muutaman kerran varamummon roolissa auttaviksi käsiksi. Kun 3-6 vuotiaita lapsia on toistakymmentä, on mukavaa, kun voi lukea satua jollekulle, pitää sylissä tai olla lisäsilminä ja -käsinä ulkoilutilanteissa. Lapset ova

Park4night yöpymiskokemuksia

Kuva
Ajoimme tänä syksynä (2021) Suomesta Espanjaan ensimmäistä kertaa asuntoautolla. Matkaa olemme taittaneet aiemmin henkilöautolla, pakettiautolla asuntovaunu perässä sekä lentäen. Kokeilimme tällä kertaa reittiä Ruotsin kautta. Asumme Salossa, josta Naantaliin on kivenheitto, ja sieltä pääsee kätevästi Finnlinesilla Ruotsin Kapellskäriin. Sieltä sitten ajo Malmön ja päätimme jatkaa laivalla Saksaan Travemündeen seuraavana päivänä. Löysimme ensimmäisen yöpymispaikkamme Vätternin rannalta. Rastplats Vida Vättern oli turvallinen parkkialue ja uuteen päivään oli mukava herätä upeissa maisemissa.  Rastplats vida Vättern, Ruotsissa Tukholma-Malmö välillä Vätternin rannalla oli mukava herätä uuteen päivään. Sakassa ajellessamme ehdin tutustua tarkemmin Park4nigt-sovellukseen ja sen tarjontaan. Aiemmin liikkuessamme vaunun kanssa, valitsimme aina leirintäalueen, ja tietysti henkilöautolla ajaessa on otettava hotelli tai muu yöpymispaikka. Hämmästyksekseni tur

Vertaistuesta on suuri apu!

Kuva
Tänään 21.10.2021 vietetään kansainvälistä vertaistuen päivää. Jokainen meistä on varmasti sekä saanut että antanut vertaistukea, ehkä huomaamattaankin. Kyseessä ei tarvitse olla sairaus tai vamma, vaan monenlaisissa haastavissa elämäntilanteissa on lohduttavaa, kun joku todella tietää miltä tuntuu ja pystyy samaistumaan. Ja vaikkei tietäisikään, jokainen osaa lohduttaa. Kyseessä voi olla vaikka läheisen menetys, ero tai potkut, jolloin mieli menee maahan. Silloin on hyvä, kun on joku, joka voi luoda uskoa, että kyllä tästä tilanteesta selvitään! Mutta tärkeää on osata myös kuunnella toisen hätää, koska oma selviytyminen ja siitä hehkuttaminen toisen aallonpohjassa voikin jopa ärsyttää. Sana "ymmärrän" jo helpottaa monen mieltä.  Joskus kaikki näyttää synkältä, mutta kyllä se aurinko vielä paistaa!  Facebookissa on joka lähtöön vertaistukiryhmiä, joista saa monia neuvoja ja juuri sitä tukea ja ymmärrystä. Vanhana konkarina on joskus mukava laittaa joku