Sirocco

Mitä mielikuvia sinulle tulee sanasta maalainen? Maanviljelijä traktorin ratissa heinänkorsi suussa? Liinapäinen emäntä häärimässä puuhellan äärellä tai lypsyllä? Kenties vähän negatiivinen ajatus ”juntista”, jonka käytös on junttimaista? Vaiko ajatus puhtaasta luonnosta; kukkakedolla kirmaavista lapsukaisista ja vanhemmat maalaismaisemista nauttien koirat ja kissat ympärillään ? Jos vaikka kellahtaisin tähän keskelle pihaa... Entä sanasta kaupunkilainen? Stadin slangi, kotia lähellä olevat työpaikat, palvelut, kulttuuritarjonta ja ravintolariennot? Ratikat, metrot, hälinä vai hölinä?  Kallion kirjasto on viehkeä. Oletko kuullut Citymaalaisista, mitäs se sitten meinaa? Kaupunkilainen maalla? Niin - e i kuitenkaan stadi vastaan lande, vaan rakkaus molempiin; maalaiselämän ja urbaanin liitto. Maalaiset kaupungissa? Olen asunut maalla Salon Suomusjärven Kettulassa kymmenen vuotta. Ajautumiseni maalaismaisemiin pieneen sadan asukkaan kylään oli kuitenkin s

Omaisen kuollessa on valtava määrä asioita, jotka pitää hoitaa. Taloudelliset asiat ovat iso osa kaikkine byrokratioineen, sitten muut käytännön asiat, hautaukseen liittyvät valinnat ja tehtävät, kuolinpesän läpikäyminen ja tyhjentäminen. Lopuksi sitten muistojuhlan järjestäminen ja perunkirjoitus. Netistä kuitenkin löytyy muistin tueksi valtavasti tietoa ja oppaita, mm. Kelan sivulta. Meitä on onneksi kolme sisarusta ollut jakamassa hoidettavat asiat ja tukemassa toisiamme. Surutyön keskellä kaikki voi tuntua kaoottiselta ja ihan liian raskaalta. Suruviestin ilmoittaminen sukulaisille ja ystäville on hyvin vaikeaa, joskus puhelut venyivät hyvinkin pitkiksi, mutta toivat myös lohtua kauniine muistoineen. Moni on kertonut, että kun hautajaiset tai muistotilaisuus on ohi, sitten alkaa ainakin pahin helpottaa. Näin kävi myös omalla kohdallani. Olen sen ikäinen ja minulla on paljon ikäisiäni ystäviä, että vanhempien menettäminen on "käsillä". Monet tuttavani

Mitä tehtäis, sika pestäis.... Koronan takia monilla olisi nyt vihdoin aikaa tehdä kotona kaikkea, mutta mitä sitten keksisi? Jotain ihan uutta ja virkistävää, kenties balettiliikkeitä? Kun ei voi juuri liikkua eikä kyläillä, ja niitä remonttitarvikkeitakin on uskaliasta lähteä hankkimaan, vaikka nyt olisi mahdollisuus hoitaa rästiin jääneet tai sitä remonttia odottaneet asiat. Kun aikaa olisi, niin ehkäpä juuri nyt ei ole myöskään varaa edes hankkia tarvikkeita, jos se työkin lähti alta. Ei meilläkään ole sitä sikaa pestäväksi, vaikka maalla ja tilalla asutaankin. Pikku minipossu voisi kyllä olla kiva. Tekemisestä ei kuitenkaan ole koskaan puutetta. Olen myös tottunut olemaan paljon yksin, ja viimeiset puoli vuotta olen muutenkin ollut polvileikkauksen jälkeen aikalailla itsekseni ja eristyksissä, kun mies kävi kuitenkin töissä. Iso ero koronan myötä siis meillä on nyt se, että olemme paljon enemmän kahden ja vietämme vielä enemmän aikaa yhdessä. Nautin kuitenkin välillä s

Polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutus ja elämä eivät ole olleet niin yksinkertaista, helppoa eikä tervehtyminen niin nopeaa kuin olin toivonut. No, olen kyllä hätäinen ja kärsimätön ihminen, mutta olin silti ajatellut, koska olen sitoutunut täysin jumppaohjelmiin ja kuntoutukseen, että olisin jo hypellyt töihin kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta. Minulle vaihdettiin siis koko polvinivel, ja kun sekä sääri- että reisiluu on leikkauksessa katkottu, niin kestäähän se parantuminen toki. Talvella Espanjassa oli hyvät mahdollisuudet kuntoutumiseen ja kävelemiseen. Kuntopyöräilyä vuorimaisemissa. Toisin kävi. En hyppele vieläkään, ja leikkauksesta on kulunut jo yli viisi kuukautta. Mutta vihdoin kävelen melko mukavasti, paitsi joskus iltasella kun on jo jämähtänyt sohvalle, sieltä vääntäytyminen ylös ja askeltaminen on varmaan huvittavaa katseltavaa. Muistutan todennäköisesti puu-ukkoa. Lievää turvostusta ja tunnottumuutta on yhä polven yläosassa ja r