Sirocco

Oletko tullut ajatelleeksi, kun lemmikistäsi aika jättää, miten haluat hyvästellä ja järjestää hautauksen? Vaikka ajatus lemmikin menettämisestä on äärettömän surullinen, asiaa kannattaa pohtia etukäteen. Se on ennemmin tai myöhemmin kuitenkin edessä. Viime kesänä jouduimme hätätilanteeseen pienen kuusivuotiaan tyttökoiramme kanssa. Leikkausaika nisäkasvaimen poistoon oli jo varattu, mutta koiran tila romahtikin nopeasti ennen sovittua aikaa. Vietyämme sen eläinlääkäriin, diagnoosi osoittautui vääräksi. Kasvain olikin syöpä, joka oli levinnyt pahasti. Jouduimme siis aivan äkkiseltään hyvästien jättöön. Aurinkoisemme jäi ikiuneen siltä seisomalta. Toimme sen tilamme maille haudattavaksi shokkitilassa. Nyt vanhimman koiramme kanssa ehdimme valmistautua viimeiseen matkaan ja toivoimme siitä mahdollisimman rauhallista hetkeä, ilman eläimen tai ihmisen panikointia. Ehdin selvittää erilaisia vaihtoehtoja, miten ja missä eutanasia voidaan ja kannattaisi tehdä. Jopa joimme

Kuten Albert Einsteinkin on tuumaillut, on heitä, jotka elävät ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä, ja sitten on heitä, joista ikään kuin kaikki olisi ihmeellistä. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Jaksan ihmetellä ja hämmästellä kaikenlaista. Kun minusta tuli juuri isotäti, vauvan syntymä pysäytti minut jälleen ihastelemaan syntymän ja uuden elämän ainutlaatuisuutta ja hienoutta, myös arvoituksellisuutta. Vauvasta ei vielä tiedä mitä, mikä ja millainen hänestä tulee. Utuisen katseen takana piilee salaperäisyyttä, taikaa. Jokainen ihminen on aina ihme ja ihmeellinen. Raskausaikana vanhemmilta kysellään, toivovatko he tyttöä vai poikaa. Yhä useampi vanhempi tietääkin sukupuolen nykyään etukäteen. Usein vanhemmat tai sukulaiset vastaavat tiedustelijoille: "Ei ole väliä kumpi, kunhan se on terve." "Monensorttisia" lapsia synnyttäneenä ja kasvattaneena, sekä erityisten ja vammaisten henkilöiden kanssa työskennelleenä, lause kalskahtaa korvaani, vaikka t

Kuinka ihanaa onkaan sukeltaa hyvän kirjan syövereihin, tarinaan, joka kuljettaa johonkin toiseen maailmaan matkustamatta ja maksamatta siitä mitään! Meille lukutaito on itsestään selvää, mutta maailmassa on myös paljon heitä, jotka eivät osaa lukea; heille ei ole annettu mahdollisuutta oppia. Tai heitä, jotka eivät pysty, jos ovat syntyneet erityisinä; joille lukutaidon omaksuminen   on liian vaikeaa. Onneksi olenkin saanut olla työni kautta auttamassa ja kehittämässä erilaisia systeemejä mm. kuvaohjelmilla, jotka tukevat ja antavat oikeuden esimerkiksi vaikka päiväohjelman tai kauppalistan lukemiseen kuvien avulla. Lempitarinani tietysti! Postauksessani Ekaa kertaa  muistelin, kuinka hetki jolloin opin lukemaan, on painunut tarkoin mieleeni. Kuinka riemastuttavalta ahaa-elämys tuntui, kun tavut ja sanat alkoivat soljua lauseiksi. Kieli keskellä suuta harjoittelin. Olen ollut kirjaston vakioasiakas lapsesta saakka. Äitini luki meille lapsille paljon, ja me t

Lemmikkiä ottaessa ei aina tule ajatelleeksi, kuinka paljon ilon ja onnen lisäksi se tietää myös vastuuta, aikaa, vaivaa, rahaa ja lopulta sitä luopumisen tuskaa. Itse tiedostin nuo kaikki seikat ennen hankintapäätöksiä, vaikka joskus päätös onkin käynyt nopeasti. Meillä koirat ovat perheenjäseniä, uskollisia, parhaita ystäviä. Vaikka olimme kaavailleet Rymylle kaveria, Rico liittyi joukkoomme hieman yllättäen Espanjassa. Olen aina ollut valmis rakastamaan niin ihmisiä kuin eläimiä - heittäytymään pelkäämättä mahdollisesti särkyvää sydäntä, sillä rakkaus antaa niin paljon; niin ihania hetkiä, tunteita ja kokemuksia, että vaikka se joskus loppuisi ja loppuukin ainakin lemmikkien kohdalla, se on kaiken väärti. Itse en osaisi ainakaan elää tunneköyhää elämää. Elämää, jossa ei uskaltaisi tuntea vahvasti sen pelosta, jos se sitten lopulta sattuukin. Tanssitaanko? Olenkin sitten rakastanut monesti ja monesti joutunut myös luopumaan - niin rakastetuista, kanista, gerbiile