Kun aika alkaa olla jäähyväisten


Lemmikkiä ottaessa ei aina tule ajatelleeksi, kuinka paljon ilon ja onnen lisäksi se tietää myös vastuuta, aikaa, vaivaa, rahaa ja lopulta sitä luopumisen tuskaa. Itse tiedostin nuo kaikki seikat ennen hankintapäätöksiä, vaikka joskus päätös onkin käynyt nopeasti. Meillä koirat ovat perheenjäseniä, uskollisia, parhaita ystäviä.

Vaikka olimme kaavailleet Rymylle kaveria, Rico liittyi joukkoomme hieman yllättäen Espanjassa.

Olen aina ollut valmis rakastamaan niin ihmisiä kuin eläimiä - heittäytymään pelkäämättä mahdollisesti särkyvää sydäntä, sillä rakkaus antaa niin paljon; niin ihania hetkiä, tunteita ja kokemuksia, että vaikka se joskus loppuisi ja loppuukin ainakin lemmikkien kohdalla, se on kaiken väärti. Itse en osaisi ainakaan elää tunneköyhää elämää. Elämää, jossa ei uskaltaisi tuntea vahvasti sen pelosta, jos se sitten lopulta sattuukin.

Tanssitaanko?

Olenkin sitten rakastanut monesti ja monesti joutunut myös luopumaan - niin rakastetuista, kanista, gerbiileistä, kissoista, koirista. Sanotaan, että on suurinta rakkautta osata myös luopua, päästää irti, ja niin se varmasti on. Niin tuskallista, mutta on vain oltava valmis kärsimään toisen hyväksi.

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, joskus myös voikukilla...

Jo viime kesänä olimme suruissamme ja huolissamme Leonberginkoiramme Rymyn voinnista. Sen hengitys alkoi olla vaivalloista. Se ontui etujalkaa, ja eläinlääkäri ei pystynyt enää röntgenkuvaamaan, koska vanhan koiran nukuttamiseen liittyy riskinsä. Koira oli kuitenkin muuten vielä niin eloisa ja virkeä, että kokeilimme nivelpistoshoitoa, kipu- ja sydänlääkitystä. Eihän minuakaan heti heitetty romukoppaan kun polveni oli sökönä.

Eläin on ihmisen armoilla. Kohtelethan minua hyvin ja oikeudenmukaisesti!

Hoito auttoi. Rymy lähti vielä talveksi kanssamme Espanjaan ja voi hyvin. Se on saanut elää hyvää, aktiivista elämää. Kaikessa mukana aina innoissaan.

Espanjassa talvella ei ole liian kuuma.

Höpsötykset otetaan leikin kannalta. Rymy suostuu hassutteluun.

Maailmanmatkaaja kaikkialla mukana.

Lauman vartija

Manolito murskaa sydämet kaikkialla.

Mutta nyt alkaa vanhuus todella näkyä monenlaisena heikkoutena, varsinkin takajaloissa. Olisi vain mukavampi lojua, mutta makuulle meno ja nouseminen alkaa olla vaikeaa. Välillä innostutaan leikkeihin, mutta se taas kostautuu. Lihakset ovat alkaneet kadota. Rymy on  jatkuvasti kuono aivan kiinni minussa ja pysyy lähelläni päivin öin, erilailla kuin ennen.

Älä jätä!

Sydämeen sattuu kun huomaa, että toisella ei enää ole hyvä olla. Rymy on ollut kärsivällinen isoveli ja opettanut Ricomme talon tavoille Suomessakin. Nyt muut koirat ärsyttävät sitä yhä enemmän. Päätimme antaa vielä nivelpistoksen, jos se auttaisi. Nivelravinnetta olemmekin antaneet sille jo useamman vuoden. Tilanne tuntuu taas hieman paremmalta, mutta tiedämme, että tämä alkaa olla "tekohengitystä".

Uiminen on yhä parasta!

Kärsivällinen veikka.

Yleisen käsityksen mukaan koiran ikä laskettaisiin niin, että yksi ikävuosi vastaa seitsemää ihmisen vuotta. Mutta myös koiran koolla on merkitystä. Tällaisen jättirodun edustajan 10.5 vuoden ikä vastaa yli kahdeksankymppistä ihmistä. Rymyllä on jo nyt suhteellisen pitkä elinikä lajitovereihinsa nähden, joista useimmat elävät keskimäärin kahdeksan, yhdeksän vanhoiksi, jos niinkään vanhoiksi. Jotkut leot saattavat kyllä elää vielä useita vuosia pitempäänkin kuin tämä meidän teräsvaari. Rymyn pentueesta on jäljellä enää Rymyn lisäksi yksi sisko.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Mutta yli kasikympin ikä alkaa tuntua jo jokaisella...

Tuntuu kovalta päättää toisen hengestä. Se on todella vaikeaa. Ettei vaan tee päätöstä liian aikaisin eutanasiasta, mutta toisaalta ei halua joutua paniikkitilanteeseen, että koira kärsisi jo liikaa ja lähtö olisi kamalan tuskaisaa. Itse joutuisin varmasti hysterian valtaan, ja sekään ei olisi hyväksi koiralle, joka ymmärtää, aistii ja tuntee meidän tunnetilamme. Ehkä siis täytyy olla hieman etunojassa?

Rymy on myös lastemme ilo.

Uusi lelu kelpaa aina.

Nyt menemme päivä kerrallaan, nautitaan vielä yhteisestä ajasta. Mutta tiedän, sitä ei ole enää paljon. Suruun ei voi valmistautua, senkin tiedän ennestään. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan oikea surun vuosi muutenkin äitini kuoltua yllättäen, koronoineen, jalkavaivoineni kaikkineen. Mutta elämä on iloa ja surua ja jotain siltä väliltä. Olen kiitollinen kaikista onnellisista yhteisistä vuosista ja hetkistä. Pabenzers Zander = Rymy Perkele, Rymy herra höyhenpää, Rymy hapsukorva, Rymppä, Rymppeliini, Poliisi, Hellapoliisi, Pösilö = Rakas! "Rakkaalla lapsella on monta nimeä".

Peloton pienestä pitäen.

Nuori työnjohtaja ei anna armoa.

Leoleirillä Junior Handlerissa kuopuksemme kanssa.

Voittajan hymy ei voisi olla leveämpi

Vesipelastuskoiran elementti on tietysti vesi.

Sitten kun aika on niin se on, jätämme hellät jäähyväiset, ja sateenkaarisillalle on helpompi juosta ilman kipuja. 

Rymy rynnistää kohti merta tullessamme viime syksynä Espanjaan.

Jos haluat lukea lisää tästä leijonakuninkaasta tai muita koira-aiheisia juttujani, linkit löytyvät tästä:

Suositut tekstit