Koiruudet

Jos vierailet meillä, rakastut... ainakin johonkin karvaiseen, ja jolta saat heti vastarakkautta! Ystävämme ovat usein ihmetelleet tätä kolmen koiran koplaamme, kuinka sopuisia ne ovat keskenään ja kuinka kertakaikkisen kivoja! Joku tykkää enemmän maxista toinen ministä.

Mukaan seikkailumatkallemme lähtee koiristamme kaksi, isoin ja pienin. Keskimmäinen karvakuono jää nuorimmalle tyttärelle, molempien totuttelua ja opettelua omaan kotiin onkin harjoiteltu jo puolisen vuotta.

Uljas 8,5 vuotias vahtimme on Leonbergin koira Rymy, hienolta kennelnimeltään Pabenzer´s Zander. Rotu on kotoisin Leonbergin kaupungista, Saksasta ja jalostettu alun perin kuninkaallisten lemmikiksi ja statussymboliksi. Myöhemmin  tätä newfoundlandinkoiran ja bernhardinkoiran risteytytystä   ruvettiin kuitenkin käyttämään maatilojen koirana sen vartiotaitojensa vuoksi.

Meidän tilallamme itsevarma ja peloton Rymy onkin verraton vahtikoira. Jätti – vaikka urokseksi onkin pienikokoinen, vain 53 kiloinen, pitää pahantekijät loitolla. Töihin lähtiessämme se jää vapaaksi. Sanomme aina tietyt sanat lähtiessämme: ”Rymy on hyvä vahtikoira. Hei hei.” Se tietää, että nyt alkaa myös sen työvuoro vartioida kotia. Kun auto saapuu taas pihaan, se rientää aina innoissaan vastaan. Kerran palatessamme löysimme sähkömittarinlukijan viestin postilaatikosta: ”Voitteko soittaa minulle lukemanne, en uskaltanut nousta autosta.”

Näyttelykoira Rymy ei ole ollut, mutta kylläkin lajinsa nopein juoksija ja uimari. Käytyämme vuosittain leikkimielisissä kisoissa, Rymy on ollut ylivoimainen. Pokaaleita on kertynyt! Päivittäinen kotimme ympärille levittäytyvä harjoitusmaasto on pitänyt koiran luontaisesti hyvässä kunnossa. Se saa olla aina vapaana ja liikkua ja uida alueemme lammissa niin paljon kuin lystää. Hihnassa poika osaa kuitenkin kulkea myös hienosti. Leonbergin koirat ovatkin hyviä oppimaan!

Lisäksi ne ovat lapsirakkaita. Tytär joutui pienenä hankalaan tilanteeseen, kun Rymy oli lähtenyt seuraamaan häntä koulukyydille, me vanhemmat olimme jo töissä. Siinä oli tullut pienelle tytölle hätä, mitä voisi tehdä, kun bussi oli pysäkillä ja koira olisi halunnut mukaan kyytiin. Onneksi paikalle osunut ystävällinen naapuri vei koiran kotiin.

Rymy tosiaan lähtee myös aina mielellään mukaan autoilemaan, vaikka kodin ja tilan vartioiminen onkin tärkeä tehtävä. Siksi tuleva pitkä matka ei meitä askarruta, päinvastoin, se turvaa ja suojelee meitä. Se on ollut myös mukana Lapin reissullamme ja laski Oulankajoen kanootilla . Siinä se istui nätisti keskellämme. Eikä kanootti kaatunut kertaakaan. Vaikka eipä siinä mitään, Rymy olisi pelastanut tilanteen.

Leonbergin koira on siis myös vesipelastuskoira, ja Rymyllä on hyvin vahva pelastusvietti. Se rakastaa uimista ja haluaa tietysti pelastaa kaikki uimarit, mikä joskus hieman hankaloittaa kesäisiä vesileikkejä lammessa.

Pikku Sofi on Yorkshiren terrieri ja hyvin omapäinen. Tämä neljä vuotias neiti on uskomattoman reipas. Se jaksaa juosta jätin perässä ja ehkä luuleekin olevansa isompi mitä on (vain 3kg). Kun peurat astelivat pihamaallemme, koirat ryntäsivät haukkuen perään. Muut kääntyivät kiltisti takaisin kun käskin, mutta tämä pienin uhkarohkea neiti palasi peuran metsästysreissultaan vasta puolen tunnin kuluttua. Ilman peuraa kylläkin... Alun perin rotu on jalostettu kyllä pyydystämään rottia!

Sofi on kätevä koira pitää mukana, koska se mahtuu vaikka taskuun tai laukkuun ja viihtyy siellä missä mekin olemme. Se ei ole mikään räksy, mutta ilmoittaa kyllä tulijasta, mikä on ihan hyvä asia. Ihanaa kun on joku pieni, mitä voi sylitellä ja silitellä! Espanjan ilmasto on varmasti myös mieluisa tälle saunassakin nautiskelevalle pikisilmälle.

 

Yhteinen hauska leikki koirille, johon he eivät ikinä tunnu väsyvän, on renkaan hakeminen. Rymy on jaksanut noutaa ja kantaa isommatkin auton renkaat, mutta kun ikää alkaa olla jo melkoisesti, olemme siirtyneet kottikärryn renkaisiin. Mustikoita ne myös rakastavat ja viihtyisivät pusikoissa meitä pitempään!

 

Kerron jatkossa, miten karvakuonoilla reissussa menee, mutta olemme kyllä hyvin luottavaisella mielellä. Melkein kaikille leirintäalueillekin koirat ovat tervetulleita, mutta ei valitettavasti Fuengirolan. Ehkä löydämmekin vielä ihan oman pikku tilkun mihin majoitumme, mene ja tiedä!

Siitä, miten Rymy sai nimensä, kerron myös joskus, se on oma tarinansa. Kuten kuvasta näkyy, on se jättikin ollut joskus niin pieni. Ja söpö!