Muuttolinnun lailla kohta Espanjan mailla

Vuorotteluvapaalle
Matkaan lähtö alkaa tuntua todelta. Vuorotteluvapaa-anomukseni hyväksyttiin. Hypähtelen ilosta! Vuorotteluvapaalle pääsy ei ole itsestään selvää, eikä kaikilla ole siihen mahdollisuuksia. Olen kiitollinen, että se omalla kohdallani voi toteutua - jo toistamiseen! Kriteerit ovat kiristyneet ja sijaisia on varmasti vaikeampi löytää kuin aikaisemmin. Sijaisen on oltava joko alle 25-vuoitas tai yli 55-vuotias työtön työnhakija TE-toimistossa. Onneksi minulle löytyi sellainen ryhmäkotiin, jossa työskentelen ohjaajana. Jippijaijei!

Hyppyjä
Yhdeksän vuotta sitten edellisellä vuorotteluvapaallani rakensimme talon. Silloin vapaata sai vielä pitää vuoden. Villa Helmemme kohosi Kettulan kylään, Salon Suomusjärvelle. Se oli ihan huippuhauska vuosi, oli mielenkiintoista oppia yhtä jos toista rakentamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä aikataulutuksesta alkaen, kokea kodin luominen tyhjästä valmiiksi. Uudelle paikkakunnalle, pieneen sadan asukkaan kylään muutto oli hyppy tuntemattomaan.

                         

Tällä vuorotteluvapaalla hypätään taas, nyt vielä vähän rohkeammin ja kauemmas, toiseen maahan.  Tässähän voisi luonnehtia meitä muuttolinnuiksi, joskaan emme lennä, vaan lähdemme köröttelemään kuun lopussa vaunuinemme määränpäähämme Espanjan aurinkorannikolle. Yhtäkaikki - talvea karkuun!

Oma maa mansikka. Mutta mustikat ovat niin hyviä talvella!
Rakastan nykyistä kotipaikkaani ja nautin metsän keskellä asumisesta.


Mikään ei voita keväällä heräilevän luonnon seuraamista, pääskysten tervehdyksiä. Suomen kesää. Syksyn kirpeää tuoksua ja leiskuvia värejä. Mutta talvesta en pidä sitten yhtään, pimeys ei ole minua varten. Talven räntäkelit ja koirien märät turkit ja mutaiset tassut on äyk, auton  penkominen hangesta kun lumi pöllyää niskaan ja ikkunoitten raaputtaminen on iik, liukkaat kelit pelottaa, enkä myöskään välitä mistään talvilajeista (no potku- ja moottorikelkalla on kyllä kiva ajella pikkupakkasella aurinkoisella säällä).

Kun aika on
Huolimatta rakkaudesta kotimaahan, kotiin ja työhön, pidän matkailusta, tutustumisesta maihin ja kulttuureihin, ihmisiin, maisemiin, makuihin. Mieheni JP, joka työssään lukkoseppänä ja yrittäjänä päivystää 24h, saa myös olla matkoilla täysin rauhassa ilman puhelimen rallatusta. Mutta ennen en matkustellut! Kun lapsia roikkui lahkeessa useampi ja osa tarvitsi erityistä tukea, se oli suorastaan mahdotonta. Eikä olisi ollut varaakaan viedä suurperhettä matkoille, varsinkaan yksinhuoltaja-aikoinani. Teimme sitten joskus pieniä risteilyitä ja kotimaan matkoja. Ennen kaikkea nautimme vain ihan kotioloista. Keksimme kaikenlaista hauskaa arjen keskelle, rakensimme vanhassa talossamme oman Afrikan ”saunaosastolle”, kuuman ja kostean Mombasan (kuva vuodelta 2005).


Sitten kun lapset kasvoivat, ruvettiin matkoja tekemään eri kokoonpanoilla ja eri kiinnostusten mukaan. Myös luksusta - kahdestaan JP:n kanssa! Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden lastenhoidon sekä teinitouhujen jälkeen se on todella kivaa! Ja mielestäni ansaittua. Nyt on irtioton aika!

Suositut tekstit