Sirocco

”Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen." Tässä kahden kodin systeemissä molemmissa päissä on tarvittavat vaatteet ja tavarat, joita ei tarvitse kuljetella eestaas. Mutta on silti oma hommansa laittaa kaikki jäävä järjestykseen, ja näinä poikkeusaikoina on hyvä tehdä tarkka matkasuunnitelma ajomatkalle, vaikka ennen on menty fiilisten ja jaksamisen mukaan. Puoliso ja koirat kulkevat aina rinnalla Auton huolto - check! Koirien rokotukset ja passit - check! Koirien ruoat ja tavarat - check! Omat matkakamppeet, passi ja hammasharja - check! Kodin siivous ja pyykit - check! Eväät - check! Hyvästit ystäville - check! Adios amigos! Suunnitelma - check! Valencia – Figures – Lyon – Heidelberg – Travemunde - Helsinki. Meidät testataan Fuengirolassa lähtöpäivänä. Testin tulos on 72 h voimassa, joten pääsemme sillä Ranskan yli. Seuraava testi on Saksassa Travemundessa ennen laivaan nousua. Myös eläinlääkärillä on käytävä Saksassa, että saamme leimat koirien passeihin madotuksesta. Toi

Kolme vuotta sitten ajattelin, että voisimme asua Espanjassa kaupungissa, koska Suomen kotimme on maalla. Veri veti kuitenkin maaseudulle, vaikka olen alunperin kaupungin kimma. Periespanjalaisella maatilalla on ollut antoisaa elää jo kolme talvea, La Atalaya Macorran vuoristossa Mijaksessa.  Tila koko koumeudessaan Tilan kukko on iso ja pulska kaveri, joka ei herätä liian aikaisin, ehtiihän sitä myöhemminkin kiekua, tai vaikka manjana.  Omille korvilleni tilan äänimaailma on musiikkia. Niin silmän- kuin ihan syötävääkin ruokaa on tarjolla myös yllin kyllin. Kukkona tunkiolla Tilan omistaa vanha Jefe (pomo), jonka voin uskoa olleen nuorena salskea komistus. Tarinan mukaan heidän sukunsa omisti aikoinaan koko laakson. Hän hymyilee meille aina, kyselee kuulumisia espanjaksi, hän ei puhu muuta kieltä. Hän on ollut meille hyvä vuokraisäntä, joka ilahduttaa välillä tilan kasviksilla, hedelmillä ja munilla. Toki saamme niitä itsekin kerätä käyttöön. Navetta, Jefe huutelee laumaansa kotiin

Parhaillaan vietetään lukuviikkoa (5. – 11.4.21), joka on Lukukeskuksen järjestämä valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko. Lukutaito on kansalaistaito. Päivittäin me jokainen luemme jotain, yhteiskunta on täynnä tekstiä! Aleksis Kiven kirja Suomalaislapsille on yleisesti selviö oppia lukemaan. Kaikki lapset eivät kuitenkaan valitettavasti pysty oppimaan tätä tärkeää taitoa – joko oppimisvaikeuksien tai erityishaasteiden vuoksi. Tai siksi, että he asuvat sellaisessa maailman kolkassa, jossa opetusta ei saa. Omien kaksospoikieni kohdalla oli arvoitus, oppisivatko he koskaan lukemaan. Kyllä oppivat, ja sen jälkeen aukeni taivas. Lukutaito oli portti uuteen elämään, sillä jokainen meistä tarvitsee lukutaitoa elämän eri osa-alueilla. He ovat lukeneet lukemasta päästyään ja kirjahylly kupsahtaa kohta nurin kirja-aarteiden painosta. Notkuva hylly Jokaisella on oikeus lukea, ja he, joille yleiskielisten kirjojen lukeminen on liian vaikeaa tai mahdotonta, on olemassa selkokirjoja. Myös sym

Se mitä ei tunne, voi pelottaa. Minuakin pelotti aluksi, kun kaksospoikani diagnosoitiin autistisiksi. En voinut ymmärtää enkä hyväksyä sitä. Mutta tunsin omat lapseni ja sen ymmärsin alkuun, että diagnoosi ei muuta ihmistä. Oli otettava uusi asenne; starttaamme lähtökuopista elämänmittaiselle monenkirjavalle reissulle. Nyt voimme jakaa matkamme aikana kerääntynyttä tietoa, ja mikä parasta, poikani osaavat itse kertoa ja sanoittaa tunteensa ja kokemansa maailman heidän näkökulmastaan. Kokemuskouluttajat Tällä viikolla Autismiliitto on järjestänyt autismitietoisuuden viikon viidennen kerran. Viikkoon sisältyy myös YK:n julistama kansainvälinen autismitietoisuuden päivä 2.4.2021. Teemana on: Asenne ei maksa mitään. Autismiystävällinen ympäristö ei ole kiinni rahasta, vaan se lähtee asenteesta ja siitä, miten kohtaamme autisminkirjon ihmiset ympärillämme. Välillä me kaikki tarvitsemme omaa rauhaa. Jokainen ihminen on uniikki. Omanlainen, erilainen. Näinhän me ylpeänä hehkutamme ajatusta