Sirocco

Elämä on kuin valintatalo, jonka tarjonnasta voi noukkia omaan koriinsa itselle sopivat asiat. Jotkut niistä voivat olla kuitenkin liian korkealla hyllyllä, jonne ei heti ylety. Täytyy kasvaa ja unelmoida kenties hetken. Tai kauan, kuten minä. Neljä lasta erityishaasteiden kera kasvattaneena ymmärrän hyvin (kenties muutenkin tajuaisin), että aina ei tosiaan voi tehdä sellaisia valintoja kuin tahtoisi, esimerkiksi muuttaa Espanjaan. Erilaiset vaikeat elämäntilanteet, sairaudet tai puute rahasta estävät joskus tekemästä jonkun houkuttelevalta tuntuvan valinnan. Pelko ja epävarmuuskin ajavat monia pysymään siinä tutussa ja turvallisessa. Vallitseva maailmantilanne vaikuttaa parhaillaan myös jokaiseen niin, ettei voi tehdä mitä huvittaa. Onnenpyörämme Mutta oman asenteen voi ainakin aina valita, se on ihan alahyllyllä, kaikkien napattavissa. Oma polkuni ei ole ollut aina ihan helppo. Rämmin aikoinaan sohjossa kuljettaen lapsia päivähoitoon, huiskin lunta auton päältä, raaputin jäät ikkun

Palautitko koskaan tyhjää koepaperia koulussa? Minä palautin kerran. En ollut lukenut kokeisiin enkä varmaan kuunnellut tunnillakaan. En osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Tai en viitsinyt edes yrittää, ehkä leikin tuolloin kovista... Luin aikoinaan Julia Cameronin kirjan Tyhjän paperin nautinto (suosittelen kirjoittamisesta innostuneille). Tuon tyhjän koepaperin palautus ei ollut nautinto, vaan häpesin niin että sen jälkeen aloin valmistautua kokeisiin. Ensimmäistä kertaa myös blogini historian (2,5 v.) aikana, minun tekisi mieli tarjota nyt tyhjää paperia. Pääni lyö tyhjää, vaikka sen pitäisi olla täynnä uusia ihania asioita. Nytkö kaikki on jo sanottu, kirjoitettu? Monille vuoden vaihtuminen merkitsee monen uuden asian alkua, uusia päätöksiä ja lupauksia. Ihan kuin edessä olisi tosiaan se tyhjä paperi (vaikkakin kalenteri), jota alkaa täyttää innolla kirjavin värein. Itse en ole vuosikausiin tehnyt uudenvuoden lupauksia. En nytkään tehnyt, mutta vuoden vaihtuminen merkits

Espanjan aurinko paistaa kuten ennenkin... vai paistaako? Maisema näyttää samalta... vai näyttääkö? Espanjassa on maanantaista (11.1.21) lähtien tullut voimaan tiukentuneet rajoitustoimet. Liikkua saa kuitenkin provinssista toiseen, mutta ulkonaliikkumiskielto on voimassa klo 22-06. Kaupat sulkeutuvat klo 20.00 ja ravintolat jo klo 18.00. Kuitenkin joulun vieton seurauksena tartuntojen määrä on jyrkässä nousussa koko Andalusiassa. Juuri on kirjattu pandemian ajan uudet ennätyslukemat. Huomenna perjantaina Andalusian johto pitää istunnon ja päättää mahdollisista rajoitusten kiristämisestä. Edessä voi olla jopa uusi lockdown. Maatilan possu on tottunut lockdowniin Kun lähdimme vuosi sitten helmikuussa Espanjasta Suomeen, ei olisi voinut uskoa, että covid-19-virus mullistaa koko maailman, ja palaaminen venyy todella pitkän ajan päähän (tosin myös muidenkin velvollisuuksien ja uusien elämän käänteiden vuoksi). Saavuimme tuolloin Suomen "piilopirttiimme" maalle kreivin aikaan (alk

Sohvaamme painautui kuoppa pimeinä iltoina kyhjötetystä ajasta, vyötärölle pullistuma Netflixin ääressä napostelusta. Aurinkovaltakuntamme Espanjassa kutsui minua vaalimaan terveyttäni, muuttumaan taas passiivisesta mörököllistä vireäksi ja liikkuvaksi.   Mutta entä korona, eikö ole hulluutta lähteä, jotkut sanoivat ja monet varmasti ajattelivat. Teimme päätöksemme, emme "hullutellen", oman tai toisten terveydellä leikkien, vaan juuri omaa elinvoimaa ajatellen. Myös kotia pitäisi välillä päästä katsomaan, kun se on jo mekein vuoden ollut oman onnensa nojassa. Samoin etäopinnot antoivat juuri oivan tilaisuuden ja saisin tuplattua ajankäyttöni hyödyllisesti. Olimme kuulleet Suomen ja Espanjan väliä matkanneilta ystäviltämme, että lento on turvallinen ja vastuullinen tiukkoine määräyksineen.  Rico alkoi totutella kuljetusboxiinsa. Päivät ennen lähtöä ja varsinainen matkapäivä raastoivat hermojani. Keskeneräisen tupamme saaminen talviteloille vaati lähtöhetkiin saakka melkois