Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Keskiyön synttärikahvit Saksan maalla

Kuva
Pääsimme heti vauhdikkaisiin elämän tuuliin! Laivamatka Travemundeen meni kuitenkin mukavasti, vaikka keikutti välillä jonkin verran. Yöllä tuulen nopeus puuskissa oli ollut 30 m/s. Sain etukäteen vinkin, että kannattaa hankkia inkiväärikapseleita, jotka on tarkoitettu matkapahoinvointiin. Tiedä sitten oliko syynä inkivääri, mutta pienintäkään huonon olon tunnetta ei kellään ollut koko matkan aikana. Yllätyin todella positiivisesti, että laiva, Finnstar, oli niin hieno ja siisti, sana rahtilaiva kuulostaa niin rujolta. Ruoka oli äärettömän hyvää ja sitä tosiaan oli riittävästi. Kaikki matkan neljä ateriaa buffetissa maksoivat yhteensä 70 € (etukäteen tilattuina), myös alkoholijuomat kuuluivat hintaan. Aamiaisen saattoi aloittaa kuoharilla tai mimosalla. Matkan aikana pääsi myös saunomaan. Lemmikkihyttimme oli tilava, ja iso pyöreä ikkuna oli suoraa eteenpäin, josta tähystellä ulapalle. Kannella oli huvittavan pieni hiekkalaatikko koirille, jättimme ei kyllä siihen osunut. Muuten

Mars matkaan!

Kuva
Nyt ollaan vihdoin matkassa. Lähdön hetket olivat jokseenkin kaoottiset. Vaunun pyörän laakeri piti vielä vaihtaa, ja kattoluukku oli juuri sopivasti lennähtänyt irti, se piti korjailla… Onneksi yksi Köykän poikasista oli isona apuna. Sitten se totuus iski, joku lähtöpaniikki kai, että apua, puoli vuotta pois kotoa. Yhtäkkiä koti ja tila ja kaikki rakkaat tekivät mieleni haikeiksi. Viime hetkellä oli vielä muutenkin yllättävän paljon muistettavaa, ja tietysti oli mukava jättää koti siistiin kuntoon. Mistä niitä roskiakin vielä vaan ilmaantui! Kaksosemme, Daltonit, lähtivät saattajiksi matkalle. Heidät noudettiin matkan varrella satamaan. He seikkailevat kanssamme viikon verran ja lennähtävät sitten takaisin kotiin ja töihinsä. Ehdimme ajoissa kuitenkin, ei mitään ruuhkaa tsekkauksessa. Asuntoautoja ja -vaunuja näyttää olevan muitakin. Laivan lähtöaika on viideltä iltapäivällä ja perillä se on seuraavana iltana kymmeneltä Saksan Travemundessä. Laivalla on aikaa levätä,

Jäähyväisiä

Kuva
Kaikista tärkein on tehty. Rakkaat läheiset on vielä tavattu ja hyvästelty. Oma lähisukuni levittäytyy pääkaupunkiseudulle, tai ainakin korkeintaan vajaa tunnin ajomatkan päähän Helsingistä. Meitä on kolme sisarusta ja siskoni ovat myös parhaat ystäväni, he ovat ja pysyvät elämän vaihtelevissa tuulissa. Meillä kaikilla on neljä (aikuista)lasta. Minulla vielä kolme bonuslasta, aikuisia kyllä jo hekin.  Olemme pitäneet perinnettä yllä, että ainakin kerran vuodessa saisimme kaikki koolle, yhteiseen juhlaan. Ydinperheemme on kasvanut miniöillä ja vävyillä, pienokaisillakin. Traditiosta on tullut tärkeä kaikille, sillä arki vie jokaisen omiin töihinsä, opintoihinsa ja touhuihinsa. Ison poppoon yhteen saaminen on työvuorojen ja aikataulujen vuoksi haastavaa, mutta nyt suurin osa pääsi paikalle juhlimaan äitini uuteen kotiin Merikartanoon, Espoon Kivenlahteen. Kuten aina juhlissamme, puheen sorina ja nauru raikaa, äiti lausuu runoja, muut vetistelevät. Ajatuksella ja lämmö

Vaunumme on linnamme

Kuva
Vaikka asuntovaunun omistammekin ja kuulumme SF-Caravan ry:hyn, en luonnehtisi meitä ainakaan ihan "täysiverisiksi" karavaanareiksi. Ei sillä, että siinä olisi jotain negatiivista - päinvastoin, karavaanari on kaikkien kaveri, joka uskollisesti heilauttaa ratin takaa kättään. Karavaanarit ovat yleensä sosiaalisia, auttavaisia ja viihtyvät leirintäalueilla (yhteisöllisyydessä). Itse emme ole montaakaan yötä viettäneet leirintäalueilla, vaan ennemmin käyttäneet vaunua vaikka vieraillessamme ystävien luona. On helppoa ja mukavaa, kun oma yöpymispaikka kulkee mukana. Vaunu on myös toiminut meillä yömajana vieraillemme. Rakentaessamme taloa, vaunun ”keittiöstä” oli  paljon hyötyä. Hääyökin on muuten tullut vietettyä vaunussa! Naura pois! Nyt vaunustamme tulee kotimme – linnamme – tulevissa seikkailuissamme. Jotta se tuntuisi mahdollisimman kodikkaalta, olen tuunannut vaunua enemmän kodin kaltaiseksi. Koti on jokaisella omanlaisensa, asujansa näköinen ja oloinen. Olen sit

Koiruudet

Kuva
Jos vierailet meillä, rakastut... ainakin johonkin karvaiseen, ja jolta saat heti vastarakkautta! Ystävämme ovat usein ihmetelleet tätä kolmen koiran koplaamme, kuinka sopuisia ne ovat keskenään ja kuinka kertakaikkisen kivoja! Joku tykkää enemmän maxista toinen ministä. Mukaan seikkailumatkallemme lähtee koiristamme kaksi, isoin ja pienin. Keskimmäinen karvakuono jää nuorimmalle tyttärelle, molempien totuttelua ja opettelua omaan kotiin onkin harjoiteltu jo puolisen vuotta. Uljas 8,5 vuotias vahtimme on Leonbergin koira Rymy, hienolta kennelnimeltään Pabenzer´s Zander. Rotu on kotoisin Leonbergin kaupungista, Saksasta ja jalostettu alun perin kuninkaallisten lemmikiksi ja statussymboliksi. Myöhemmin   tätä newfoundlandinkoiran ja bernhardinkoiran risteytytystä     r uvettiin kuitenkin käyttämään maatilojen koirana sen vartiotaitojensa vuoksi. Meidän tilallamme itsevarma ja peloton Rymy onkin verraton vahtikoira. Jätti – vaikka urokseksi onkin pienikokoinen, vain 53

Otan mukaan mitä tarvitsen

Kuva
Tykkään Suurlähettiläiden biisistä   ” Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen" . Mietin, mitä minä todella oikein tarvitsen? Espanjasta voi toki tehdä hankintoja, mutta kannattaako ostaa kun kaikkea on jo niin paljon? Olen tänään siivonnut kaappejani ja laittanut pois sellaisia vaatekappaleita, joita en enää ole vähään aikaan käyttänyt. Jotenkin osa on kummallisesti myös pienentynyt kaapissa… Minua ihan hävettää syntynyt läjä. Ymmärrän eläväni yltäkylläisyydessä. Vaatetta on muille jakaa ja tavaraa myös.  Aion kierrättää vaatteet hyvin, tarjoan tutuille, vien UFFin laatikkoon. Olen muutaman kerran myynyt itsepalvelukirpputorilla. Hommaa oli melkoisesti hinnoitteluineen ja järjestelyineen. Tulos oli minun kohdallani kyllä +-0. Mieluummin vain annan pois. Miten näitä parittomia sukkia onkaan niin helskutin paljon, vaikka nyt meitä on taloudessa enää kaksi aikuista. Aikoinaan suurperheellisenä seistessäni joka päivä pyykkiläjän keskellä, laskin pes

Muuttolinnun lailla kohta Espanjan mailla

Kuva
Vuorotteluvapaalle Matkaan lähtö alkaa tuntua todelta. Vuorotteluvapaa-anomukseni hyväksyttiin. Hypähtelen ilosta! Vuorotteluvapaalle pääsy ei ole itsestään selvää, eikä kaikilla ole siihen mahdollisuuksia. Olen kiitollinen, että se omalla kohdallani voi toteutua - jo toistamiseen! Kriteerit ovat kiristyneet ja sijaisia on varmasti vaikeampi löytää kuin aikaisemmin. Sijaisen on oltava joko alle 25-vuoitas tai yli 55-vuotias työtön työnhakija TE-toimistossa. Onneksi minulle löytyi sellainen ryhmäkotiin, jossa työskentelen ohjaajana. Jippijaijei! Hyppyjä Yhdeksän vuotta sitten edellisellä vuorotteluvapaallani rakensimme talon. Silloin vapaata sai vielä pitää vuoden. Villa Helmemme kohosi Kettulan kylään, Salon Suomusjärvelle. Se oli ihan huippuhauska vuosi, oli mielenkiintoista oppia yhtä jos toista rakentamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä aikataulutuksesta alkaen, kokea kodin luominen tyhjästä valmiiksi. Uudelle paikkakunnalle, pieneen sadan asukkaan kylään muutto oli hyppy tun