Sirocco

                                  Oliivilehdossa istuskellessani eletään vuoden viimeisiä päiviä. Mieli hiipii jo tulevaan vuoteen. Olemme matkamme puolivälissä. Olo on juuri nyt niin taivaallinen, että eihän tällaista pois vaihtaisi. Pidän kuitenkin lupaukseni muille: Palaan Suomeen kotiin ja töihin keväällä, vaikka kuvistakin voisi ehkä päätellä, että sinne ne jää… Mutta tulemme kyllä tänne Espanjaan uudestaan. Casa de Montana tuntuu koko ajan yhä enemmän kodilta ja rakkaalta, mitä enemmän tutustumme tilalaisiin, koko kylän väkeen ja näihin valloittaviin eläinystäviimme; lampaisiin, vuohiin, pikku Chiquititaamme, suloisiin kissanpentuihin...  Suomessa odottaa silti ihan yhtä ihania asioita ja ihmisiä, rakas perhe. Ja kesä! On velvollisuus pitää muille annetut lupaukset ja yleensä ne ovatkin helppoja pitää. Mutta itselleni tehdyt lupaukset haihtuvat herkästi jonnekin pikkuhiljaa… Siksi minun on parempi olla tekemättä mitään Uuden Vuoden lupauksia. Teen joka tapauks

Sauna. Meille suomalaisille niin tärkeä. Siellä on muinoin synnytetty ja synnytty, puhdistauduttu, siellä on juopoteltu, naiskenneltu, juteltu synnyt syvät, poltettu itsensä kiukaaseen (tai koko sauna), jopa kuoltu… Saunoja on suomalaisilla joka makuun, mitä tunnelmallisempia, hienompia ja erikoisempia. Kotitilallamme Suomessa on useampikin sauna, jopa sauna-auto. Emme ole mitään yltiöpäisiä saunojia, mutta saunomiseen liittyy ennen kaikkea myös niin paljon muuta mukavaa, että kyllä sitä ainakin pari kertaa viikossa on tullut saunottua. Mukavalla siis tarkoitan tunnelmallista saunan lämmitystä, keskusteluja niin lauteilla kuin vilvoittelemassa, saunajuomaa ja kenties grillaamista tai pientä iltapalaa saunan päätteeksi. Pähkinänkuoressa: Yhdessäoloa, pysähdystä arjen touhuista. Ihanaa tunnetta kehossa ja mielessä. Vaikka arki tuntuu olevan kaukana meitä täällä Casa de Montanassamme, La Atalayan alueella vuoristossa, alkoi tuntua hauskalta ajatukselta tehdä oma pikku saun

Kun lapset olivat pieniä, oli koko joulukuu melkoista hulinaa, ja kun joulu vihdoin tuli, tämä emäntä olikin jo melko puhki! Koulun pikkujouluihin hankittiin lahjoja ja naposteltavaa. Kotona joulusiivottiin, vaikka pelkkä perussiivouskin oli monesti suurperheessä aika työlästä. Leivottiin ja laitettiin monenmoista herkkua, askarreltiin joulukortteja, viriteltiin joulukoristeita ja -valoja. Harjoiteltiin joululauluja. Mietittiin, kuinka ja ketä voimme ilahduttaa lahjalla tai joulukukalla. Lapsilla vasta olikin kova homma ympyröidä postin ystävällisesti tuomista lelulehdistä kaikki mieleisimmät lahjat, huoh… ja minulla oli miettimistä, kuinka saisin kaikki tyytyväisiksi hieman vähemmälläkin, kaikkea kun ei voi eikä pidä hankkia. Jos pähkäilin liian kauan, juuri ne toivotuimmat hittituotteet olivat kaupasta loppuneet, ja piti kiirehtiä vielä kauemmas niitä leluja metsästämään. Joka joulu oli myös hankittava uudet joulujuhlavaatteet, ja niiden etsiminen ja sovittelu e

Ennen reissuumme lähtöä syyskuun lopulla pähkäilimme mukaantulevien koiriemme kokoonpanoa, mikä olisi järkevin ratkaisu. Mietimme, että jos majailemme vaunussa tai jossain syrjäisessä kolkassa, pikku Yorkshirenterrieri Sofimme olisi paras ilmoittamaan haukullaan kutsumattomista vieraista ja herättämään niin meidät kuin Leonberginkoiramme Rymyn, joka puolestaan koollaan säikäyttää mahdolliset tunkeilijat pois. Niistä olisi siis molemmista sekä hyötyä että myös mukavaa seuraa. Kolmas koiramme Sunny onkin perheemme nuorimman tyttären, joten se tietysti jäi hänelle, vaikka toisaalta pikku koirat ovat tottuneet olemaan aina yhdessä, ja varsinkin Sunnyn läheisriippuvuusongelma askarrutti. Sofimme onkin ollut ihan loistava matkakaveri. Se oli kärsivällinen koko matkan Suomesta Espanjaan, ensin laivalla Saksaan ja sieltä autolla Espanjaan. Joskin nopeana, uteliaana luikahtelijana se olisi heti käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja livahtanut ulos, kun joku avasi auton tai vaunun oven. Aina

Aurinkorannikko on oikea liikenneympyröiden paratiisi, ympyrää on ympyrän perään. Rumaa en ole vielä nähnyt, ne kaikki ovat koosta riippumatta tehty kauniisti, mielikuvitusta käyttäen tai liittyen alueen paikkaan. Ympyrässä voi siis nähdä vaikka golfkärryn, jättikokoisen jalkapallon, myllyn, jopa katujyrän tai Fiat 600:n. Mielestäni kaikkein hienoin on ehkä norsuympyrä Manada de Elefantes Benalmadenassa, norsut ovat   tosi aidon näköisiä.   Sitten kun liikenneympyröissä osattaisiin vielä ajaa! Vaikka ympyrät ovat tarkoitettu liikennettä helpottamaan, näkee ympyröissä monenkirjavaa ajamista. Melkein sääntö kuin poikkeus, että täällä singahdetaan sisäkaistalta eteen ympyrästä poistuttaessa – ja näille autoilijoille annetaan myös tietä. Joku laittaa vilkun    sisäänpäin mennessään ympyrään, toinen taas pitää vilkkua niin kauan kuin on ympyrässä. Usein vilkkua taas ei käytetä poistuttaessa ympyrästä. Joku sitten saattaa odottaa ja odottaa, että uskaltaa mennä johonkin