Joulu tulla jollottaa

Kun lapset olivat pieniä, oli koko joulukuu melkoista hulinaa, ja kun joulu vihdoin tuli, tämä emäntä olikin jo melko puhki!

Koulun pikkujouluihin hankittiin lahjoja ja naposteltavaa. Kotona joulusiivottiin, vaikka pelkkä perussiivouskin oli monesti suurperheessä aika työlästä. Leivottiin ja laitettiin monenmoista herkkua, askarreltiin joulukortteja, viriteltiin joulukoristeita ja -valoja. Harjoiteltiin joululauluja. Mietittiin, kuinka ja ketä voimme ilahduttaa lahjalla tai joulukukalla.

Lapsilla vasta olikin kova homma ympyröidä postin ystävällisesti tuomista lelulehdistä kaikki mieleisimmät lahjat, huoh… ja minulla oli miettimistä, kuinka saisin kaikki tyytyväisiksi hieman vähemmälläkin, kaikkea kun ei voi eikä pidä hankkia. Jos pähkäilin liian kauan, juuri ne toivotuimmat hittituotteet olivat kaupasta loppuneet, ja piti kiirehtiä vielä kauemmas niitä leluja metsästämään. Joka joulu oli myös hankittava uudet joulujuhlavaatteet, ja niiden etsiminen ja sovittelu ei ollut kuin nuorimmaisellemme miellyttävää. Hän olisikin sitten shoppaillut jokaisen edestä.

Joulujuhlia perheessämme oli viidet. Jokaisella neljällä omansa ja itselläni töissä koulussa. Kaikkiin en millään aina revennyt, mutta aika hauskasti ne kuitenkin sattuivat usein eri aikoihin. Koululaisten joulujuhlat ovat aina niin hellyttäviä, en koskaan selviä niistä kyyneleittä, lapset ovat niin suloisia esiintyessään juhla- tai esiintymisasuissaan. Kuinka hienoa työtä koulujen henkilökunta aina lasten kanssa tekee!

Kun lapset kasvoivat, aloimme viettää aineettomia jouluja. Sovimme, että ilahdutamme toisiamme hyvillä ajatuksilla, runoilla tai lupauksilla viedä vaikka sisko tai veli retkelle, järjestää pikku elämyksiä ja jotain ekstratouhua. Joulu alkoi tuntua siltä miltä ehkä pitäisikin. Rauhoittumiselta yhdessä.

Viime vuosina olemme matkustaneet jouluksi Espanjaan. Silloin alkoi hiipiä mieleen ajatus myös siitä, millaista olisi asua koko talvi tai vaikka lopullisesti Aurinkorannikolla. Ja täällä sitä nyt ollaan. En ole ottanut mitään ”huolta” koko joulusta, muutaman koristeen olen hankkinut. Meinaamme syödä sukulaisten kanssa, viettää heidän ja ystävien kanssa aikaa. No, se ei juuri edes poikkea nykyisestä oleilustamme. Mutta naapurin lapsille, tilan isännälle ja hänen tilanhoitajalleen olen halunnut hankkia lahjat. On ihanaa kuitenkin ilahduttaa heitä ja olla kiitollinen. Kuten hekin, niin vähästä.

Joulu on kuitenkin mielestäni lasten juhla, ja muistelen niin omia lapsuuden jouluja kuin omien lasteni jouluja lämmöllä. Aina jouluaatot, mikä oli lapsille se odotetuin joulupukkipäivä, onnistuivat kuitenkin, lapset olivat niin onnellisia ja iloisia, kaikki olivat tyytyväisiä. Minulle suurin lahja oli lasten loistavat silmät. 

Jos minulta kysyttäisiin joululahjatoivetta, osaisivat lapseni vastata kuorossa puolestani: "Se toivoo rauhaa ja rakkautta".

Toivotan teille kaikille ihanaa, nautinnollista Joulun aikaa! Ja sitä rauhaa ja rakkautta!