Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

Takana tuplavuosi

Kuva
Vuosi 2019 alkoi meillä heti elämää rikastuttavalla tavalla, kun saimme vuoden ensimmäisenä päivänä uuden perheen jäsenen Ricon (suom. rikas). Kyllä iloa ja vipinää onkin riittänyt tämän espanjalaisen eloisan persoonan kanssa! Mennyttä vuotta summaillessa huomaa, kuinka mahdottoman paljon vuoteen on mahtunut. Kun on saanut elää puolet ajasta Espanjassa ja puolet Suomessa, niin tämä on ollut oikea tuplavuosi! Se on ollut minun kohdallani ihan huippua. Kaksinkertaisesti siis eloa ja oloa, vaikka toisaalta olen kyllä melko vähään tyytyvä ihminen. Kuitenkin juuri vahvat elämykset ja erilaiset maailman kolkat sekä ihmiset antavat minulle paljon paljon enemmän kuin mikään materia, jota olenkin ruvennut karsimaan ja välttelemäänkin.  Viime kevään heräämisen näin kahdesti; kuinka La Atalaya Macorran rinteillä ruoho alkoi vihertää jo tammikuussa, kukat ja mantelipuut kukkivat niin kauniisti, että olin ihan myyty.  Suomeen palatessani maaliskuun lopulla, meillä maalla

Joulun iloa ja haikeutta

Kuva
Viisi vuotta sitten varhain jouluaattona saimme suruviestin Aurinkorannikolle, Fuengirolaan. Isäni oli kuollut – jo pitkällisen sairauden jälkeen 81 vuotiaana. Isäni oli perheemme ja sukumme päämies. Hän teki juhlista, varsinkin juuri joulusta, ikimuistoisen kaikille. 24.12.2014 Vaikka läheisen kuolemaa osaisikin jo ounastella, on sen koittaessa avuton. Rakkaan menetys ja kaiken lopullisuus on kuitenkin odottamatonta. Aurinko nousi juuri kullanhohtoisena uuteen päivään, päivään, joka olisi ensimmäinen ilman isää, jouluaattoon, jota isäni ei voisi enää viettää. Katselin kyynelehtien merelle. Oli kauheaa olla kaukana perheestä, ja itseäkin tuli soimattua, kuinka olin saattanut lähteä matkaan juuri tuolloin. Mutta elämä ei mene suunnitelmien mukaisesti. Se myös päättyy meillä kaikilla joskus, eikä katso päivää, kun aika on mennä.  Lähdimme mieheni kanssa rannalle kävelemään. Huomasimme vanhan miehen kalalla aallonmurtajalla. Aivan kuin isäni olisi siellä istunut. Lohduttaudu

10 viikkoa polven tekonivelleikkauksen jälkeen

Kuva
On kulunut 10 viikkoa leikkauksesta. Minulle siis tehtiin koko oikean polvinivelen vaihto tekoniveleeseen Salon sairaalassa.  Viikot ovat kyllä vaatineet kärsivällisyyttä. Niihin on mahtunut kipua, leikkaushaavan paranemista (n. 30 niittiä), kuumotusta, turvotusta. Kuntoutusta, liikesarjoja, kuntopyöräilyä, kävely- ja porrasharjoituksia, jalan kestävyyden kasvattamista arjen asioissa. Kipulääkkeitä, hankalia öitä. Mutta myös paljon ilon aiheita kun edistystä tapahtuu, vaikkakin muurahaisen askelin. Onneksi ”kurjuuksien” vastapainona on se, että olen saanut kuntoutua kuivassa ja aurinkoisessa ympäristössä Espanjassa, toisessa kodissamme. Ja vaikka välillä mieli on silti notkahtanutkin, tiedän, että tämä on omalla kohdallani vain väliaikainen vaihe. Tulen saamaan paljon paremman polven, joka vaikuttaa elämänlaatuun huomattavasti! Ymmärrän nyt myös hyvin heitä, jotka joutuvat elämään jatkuvan kivun kanssa. Kipu vaikuttaa vääjäämättä mielialaan, tekee mielen välillä apeaksi

Mariposario de Benalmadena - Mielenrauhaa Perhospuistossa

Kuva
Lentää, liitää, leijuu, välillä kukalla keinuu. Mikä se on? No perhonen! Tiesitkö, että maailmasta löytyy 265 000 eri perhoslajia? Benalmadenan Perhospuistossa (Mariposario de Benalmadena, Butterfly Park) pääsee tutustumaan 150 eri perhoslajiin. Puisto on yksi Euroopan suurimmista perhospuistoista. Lasikattoinen trooppinen puisto muistuttaa perinteistä Thai-rakennusta. Aidon Thai-vaikutelman luomiseksi rakennus- sekä sisustusmateriaaleja onkin tuotu Thaimaasta. Heti sisään astuessa vastaan tulvahtaa lämmin kostea ilma. Ja kymmenittäin värikkäitä, suuria perhosia, joita en koskaan ennen ole nähnyt. Lumoudun välittömästi! Ne tanssahtelevat niin kauniina ja leikittelevän keveästi, että voisin uskoa, ettei ötökkäkammoinenkaan pelästyisi. Puistossa soi rauhoittava musiikki ja soliseva vesi tuo mielenrauhaa. Puisto on kauniisti laitettu sievin poluin, kasvein ja kukin, joita on myös mukava tutkia. Perhoset lennähtelevät ympärillä värikkäinä, istahtav

Iloista juhlintaa ADSL-yhdistyksen pikkujouluissa Alhaurin el Granden vuorimaisemissa

Kuva
Tiesitkö, että jos omat jalat eivät kanna tai et jaksa kävellä pidempiä matkoja vaikka leikkauksen jälkeen, mutta mieli tekisi liikkua Aurinkorannikon kaduilla itsenäisesti, siihen löytyy helppo ratkaisu? Suomalainen yhdistys ADSL eli Associación Discapasitados Sin Limites (suom. Vammaisyhdistys ilman rajoja) on perustettu Fuengirolassa vuonna 2015. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Nina Tarilo ja Juha Tiihonen on yksi perustajajäsenistä.  Juha Tiihonen ja Nina Tarilo Yhdistykseltä voi saada käyttöönsä kannatusmaksua vastaan erilaisia apuvälineitä ja kulkupelejä. Välineitä huolletaan säännöllisesti ja ne ovat hyvässä kunnossa, joten pidemmätkin lenkit onnistuvat. Varastolta löytyy sähkömopoja, pyörätuoleja, rollaattoreita, suihkutuoleja sekä korokeistuimia. Jatkuvasti kasvava yhdistys järjestää myös jäsenilleen mukavaa tekemistä ja ohjelmaa. Mölkyn ja petankin harrastajat liittyivät vastikään mukaan yhdistyksen toimintaan. Itsekin olen ollut liikuntarajoitteinen