10 viikkoa polven tekonivelleikkauksen jälkeen

On kulunut 10 viikkoa leikkauksesta. Minulle siis tehtiin koko oikean polvinivelen vaihto tekoniveleeseen Salon sairaalassa. 


Viikot ovat kyllä vaatineet kärsivällisyyttä. Niihin on mahtunut kipua, leikkaushaavan paranemista (n. 30 niittiä), kuumotusta, turvotusta. Kuntoutusta, liikesarjoja, kuntopyöräilyä, kävely- ja porrasharjoituksia, jalan kestävyyden kasvattamista arjen asioissa. Kipulääkkeitä, hankalia öitä. Mutta myös paljon ilon aiheita kun edistystä tapahtuu, vaikkakin muurahaisen askelin.


Onneksi ”kurjuuksien” vastapainona on se, että olen saanut kuntoutua kuivassa ja aurinkoisessa ympäristössä Espanjassa, toisessa kodissamme. Ja vaikka välillä mieli on silti notkahtanutkin, tiedän, että tämä on omalla kohdallani vain väliaikainen vaihe. Tulen saamaan paljon paremman polven, joka vaikuttaa elämänlaatuun huomattavasti! Ymmärrän nyt myös hyvin heitä, jotka joutuvat elämään jatkuvan kivun kanssa. Kipu vaikuttaa vääjäämättä mielialaan, tekee mielen välillä apeaksi. Silloin auttavat nämä kauniit aurinkomaisemat, vuoret ja meri, joita on mukava pysähtyä ihailemaan kävelyn lomassa. 



Lääkäri kertoi sairaalassa ennen kotiuttamistani, että vuosi siinä menee, että koipi on täysin kunnossa. Ihan viime päivinä olen alkanut ymmärtää ja uskoa sen, tästä ei tosiaan toivu sormia – tai sitä polvea – napsauttamalla. Malttamattomalle luonteelleni se on haasteellista. Kaikki ei tapahdu heti ja nyt. Olen siis hieman alistuneesti turvautunut vieläkin toiseen sauvaan, sillä lääkärin kanssa keskusteltuani, ymmärsin, että niin on parempi kuin kulkea ontuen, joka jää herkästi liikemuistiin ja tavaksi.

Kahden viikon kuluttua tapaan Suomessa lääkärin, fysioterapeutin, tekonivelhoitajan ja käyn röntgenissä. Vähän jännittää, mitä he tuumaavat. Voin ainakin kertoa tehneeni parhaani. Tällä hetkellä polvi taipuu n. 100 astetta, eli paljon enemmän kuin ennen leikkausta. Olen voinut vähentää särkylääkkeitä ihan viime päivinä. Turvotusta ja kuumotusta on yhä, enkä pysty kävelemään kovin pitkää matkaa putkeen, kestävyyttä ei vielä ole. Mutta kun vaikka tässä istun ja kirjoitan, en melkein muista koko asiaa! Kyllä se siis siitä - pikkuhiljaa! Summasummarum, olen todella kiitollinen, että sain uuden polven, kaikki on vaivan arvoista!


Tässä linkit muihin polviaiheisiini, jos ne kiinnostavat:
Polven tekonivelleikkauksessa
Kuntoutumista polven tekonivelleikkauksesta
Matkustaminen tekonivelleikkauksen jälkeen

Suositut tekstit