Kuntoutumista polven tekonivelleikkauksesta ja vinkkejä selviytymisessä

Olen kertonut valmistautumisesta polven tekonivelleikkaukseen ja leikkauksesta. Nyt olen kuntoutumisvaiheessa.

Leikkauksen jälkeen kuntoutus alkaa ihan saman tien, heti vain pystyyn ja valvottuna vessareissulle kävelytelineen kanssa.  Se onkin mukavaa, että jalalle saa heti varata.Sairaalassa fysioterapeutti opettaa jumppasarjat, joita jatketaan kotona. Ensimmäisellä viikolla liikkeet tehdään kymmenen, seuraavalla kaksikymmentä ja jatkossa kolmekymmentä kertaa – kolmesti päivässä. Jumpat ovat nyt kaikista tärkeintä elämässäni kävelyitten lisäksi. Jääpussit ovat hyvä kivunlievittäjä, joita kannattaa käyttää vaikka jumpan jälkeen.

Kotiutuessa on mukavaa, jos joku on aluksi tukena, sillä kun kädet ovat kiinni sauvoissa, on todella kädetön olo. On hankalaa tai suorastaan mahdotonta kantaa tavaroita. Aina avun saaminen ei vain ole mahdollista, puolison tai muiden läheisten on oltava töissä. Hätä keksii kuitenkin keinot. Mieheni hommasi minulle käyttöön tarjoiluvaunun, jolla sain kuljetettua vaikka ruokalautasen pöytään. Hellan tanko käy hyvästä jumppatangosta. Sauvalla voi vetää tai nostaa tavaroita. Suihkussa olen varannut toisen pyyhkeen lähelle, jonka voi heittää lattialle suihkusta poistuessa, ettei liukastu.

Puhelin on hyvä pitää aina lähellä, jos vaikka sattuisi kaatumaan ja on yksin kotona. Erilaiset taskut, kaulapussit, vyölaukut tai hupparit etutaskulla toimivat siis hyvin.

Aluksi jalkani oli todella kipeä ja reisi täysin tottelematon. Nostaessani jalkaa vaikka sohvalle, autoin lahkeesta. Myös kuminauhoista tai vaikka aamutakin vyöstä voi olla apua, jos jalka on joskus ihan väsynyt ja tuska tuntuu ylivoimaiselta saada jalkaa johonkin suuntaan. Parasta kuntoutumista olisi tietysti vain käyttää lihasta. Näistä apuvälineistä on hyötyä myös jumpissa.

Kymmenennen päivän kohdalla itselläni tapahtui äkisti käänne, ja reisilihas alkoi totella. Sen jälkeen kaikki on sujunut paljon paremmin. Nyt viidennellä viikolla voi alkaa harjoitella kävelyä ilman sauvoja. Yhdellä sauvalla olin jo mennyt sisätiloissa. Ensimmäiset askeleet ilman niitä tuntui ehkä samalta, kun lapsi oppii kävelemään tai pyöräilemään. Ihmeelliseltä.

Hyvän mielen säilyttäminen on tärkeä osa kuntoutumista. Onneksi minulla on aina koirat seurana ja ilon tuojina. Kannattaa myös pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa on kiva jutella ja saada muutakin ajateltavaa kuin se oma jalka. Omalla kohdalla olen saanut välillä perhettä käymään ja itsekin olen ollut muutamaan otteeseen vieraisilla. Tietysti sitä on kyydityksen armoilla, sillä ajokieltoa on kuusi viikkoa.

Ravinto on tietysti myös yksi tärkeimmistä asioista. Usein potilaille viedään herkkuja, mutta itse pyysin, ettei sellaisia nyt minulle, sillä sokeri lietsoo tulehduksia, eikä ole tässä(kään) tilanteessa ollenkaan hyvästä. Olen itse onnistunut pitämään kohtalaisen hyvää ruokavaliota. Mutta joskus ihmisen pitää suoda itselleen pieniä herkkuhetkiä! Kuin myös lepohetkiä. vaikka hyvän kirjan tai elokuvan äärellä. Itseäni on ainakin hyydyttänyt leikkauksen jälkeinen anemiatila. Leikkaushaava parantui onneksi mukavasti, kolmisenkymmentä niittiä poistettiin kahden viikon jälkeen leikkauksesta, melkoinen vekki. 

Minulla oli juuri käynti fysioterapeutin luona, kun tuli kuluneeksi neljä viikkoa leikkauksesta. Sain hyviä lisäohjeita jumppahetkiin. Kuntopyöräily liitetään päiväohjelmaan, samoin vesiliikunta olisi hyvästä. Kävely on myös päivän kärkiasioita, varsinkin kun on opeteltava kulkemaan ilman sauvoja ja ontumatta.

Meillä on harmi kyllä kotipihalla epätasaiset hiekkatiet, ja vuodenaika sellainen, että milloin on märkää, mutaista, jäistä, liukasta. Mikä onni, että voin päästä jatkamaan kuntoutumista ja kävely- sekä muita lihasharjoitteita kuivemmalle maaperälle, Espanjaan! Siellä auringon alla voimaantuu muutenkin, saatikka nyt!

Jos haluat lukea Tekonivelleikkausta odotellessa ja Polven tekonivelleikkauksessa, ne löytyy näistä linkeistä.