Marraskuun miljoonasadetta ja -sädettä

Marraskuuta taaksepäin kelatessani, ensimmäinen ajatus oli, että kuu oli aika tylsä ja yksitotinen. Sitten mietin heitä, jotka puurtavat sorvinsa ääressä päivästä toiseen, tai heitä, jotka toimivat omaishoitajina läheisestään huolehtien. Tai heitä, jotka ovat itse sairaita, tai kamppailevat ikävyyksien keskellä. Itsellä ei siis ole syytä tässä marista, minä jopa matkustin läpi Euroopan.

Marraskuussa olen kyllä keskittynyt itseeni varmaan enemmän kuin koskaan. Ajatukseni ovat pyörineet lähinnä polveni kuntouttamisen ympärillä, leikkauksesta on nyt seitsemän viikkoa. Kun polvi on haitanut läpi elämän, siitä haluaa nyt parhaan mahdollisen! Aika oli tähän nyt juuri oivallinen, että tämä on mahdollista.

Olen tavannut ehkä tavallista harvemmin ihmisiä, koska olen sairaslomalla enkä ole vielä voinut ajaa, ja mieheni on ollut töissä. En siis tässäkään kuussa saanut blogiini vierailevaa tähteä. Se on nyt vain sitten minäminäminä…

Marraskuussa:

•           Kävin fyssarilla
•           Pyhäin- ja isänpäivänä ajattelin isääni erityisen paljon
•           Matkustin laivalla Saksaan ja autolla neljän maan halki Espanjan kotiin
•           Mijas Costalle saavuttuamme sydämeni oli pakahtua onnesta, rakastan pikku Espanjan kotiamme

•           Huokailin vuorten valoa ja ikuista kauneutta
•           Pidin sadetta; kun täällä sataa, se on todellinen miljoonasade

•           Luin monta hyvää kirjaa
•           Ostin villapaidan
•           Olin paljon myös yksin, tai no koirien kanssa

•           Sain muutamaan otteeseen kuitenkin vieraita, ihania ystäviä Suomesta
•           Harjoittelin kävelemään ilman sauvoja
•           Harjoittelin kävelemään ontumatta
•           Testailin jalan kestävyyttä yhteiskunnassa

•           Jumppasin päivittäin kolmesti
•           Aloitin kuntopyöräilyn

•           Jalka väsyi nopeasti, turpoili ja kipuili yhä
•           Söin särkylääkkeitä
•           Söin terveellisesti, tuoreet marjat ovat ihania, anemiakin on varmaan taaksejäänyttä
•           Välillä vähän herkuttelinkin

•           Soittelin ja viestittelin lapsille ja läheisille
•           Nautin auringosta, sitten kun paistaa, se paistaa miljoonin lämmittävin sätein

•           Työstin vanhaa novelliani
•      Vietimme vuoden harmainta päivää lonkeron ääressä 

•       Lääkitsin vanhaa koiraamme, tiedän ettei se ole luonamme enää kovin kauan      
•       Kuuntelin ja katselin espanjankielisiä ohjelmia
•    Kävin ensimmäistä kertaa Espanjassa hammaslääkärissä, joka oli paras käynti ikinä
•       Seurasin eläinystäviemme elämää tilalla ja kuuntelin luonnon ääniä

Kuulostiko tylsältä? Ehkä marraskuu ei sittenkään ollut niin ankea kuin ajattelin ensin. Eikä niin ankea, mitä se olisi ollut Suomessa! Lähtöpäivänä satoi lunta... Olen kiitollinen, ennen kaikkea siitä, että jalka paranee, ja minulla on mahdollisuus olla näin kuntouttavassa ympäristössä.

Entä sinun marraskuusi? Miten se meni?