Pyykkimuijaa laulattaa Espanjassa

En ole itse edes huomannut, että olen ruvennut täällä Espanjassa lauleskelemaan ja hyräilemään itsekseni. Hääräillessäni; lajitellessa ja ripustellessani pyykkiä, siivoillessa, keitellessä ruokaa… Mieheni on muutamaankin otteeseen nauranut: ”Kylläpä nyt niin laulattaa!” Ekalla luokalla jouduin ensimmäiseen laulukokeeseen. Äitini oli laulattanut meitä tyttöjä koko lapsuutemme, ja olin ollut innokas esiintyjä, mutta koulun alettua into oli livahtanut jonnekin. Opettaja pyysi nousemaan ylös ja laulamaan vuorollamme omalta paikaltamme. Laulu meni kyllä hyvin, sain kympin. Kun laulukierros oli päättynyt, opettaja pyysi minut luokan eteen laulamaan ja sanoi, että edustaisin luokkaamme koulun laulukilpailussa. Yritin änkyttää, etten tahtoisi, mutta siihen aikaan ei vastaan laitettu, oli toteltava opettajaa. Olin suorastaan lamaantunut joutuessani laulamaan luokan edessä, ja mietin, miten ikinä selviäisin laulukilpailusta. Kun kilpailupäivä koitti, olin siinä välissä vielä murtanut