Sirocco

Voi olla tuttu tunne menetyksen kohdatessa, läheisen kuoltua tai vaikka sydänsuruissa, että kaikki ympärillä muistuttaa tästä. Kuunnellessani musiikkia, huomaan kappaleiden sanojen aina sopivan siihen, että menetin äitini. Laulut kertovat joko hänestä tai sitten tämän hetken tunnoistani, kuten: ” Mä pidän silmät kiinni kun mä meen, ja opettelen uudestaan kävelee. Mä koitan googlaa mikä auttaa et kipu rauhoittuu.” (Tähän sopii myös se, että kuntoutuessani polven tekonivelleikkauksesta, joudun edelleen keskittymään, että oppisin uudelleen kävelemään normaalisti, ontumatta...) Ehkä aurinko paistaa vielä risukasaankin. Kaupoissa näen astioita, joissa lukee äiti. Äitienpäivätavarat ovat jo myynnissä. Omaa kirjahyllyä silmäillessäni osuu käteen ”Äidin syli”. Piristääkseni itseäni, avaan Netflixin ja valitsen katsottavaksi Mamma Mian – mutta kuinka ollakaan, tässä jatko-osassa päähenkilön äiti on juuri kuollut. VOI EI! Jätän hanan valumaan, en muista mitä olin tekemässä, sanoma

Sanopa nopeasti Džebel al Tarik . Nimitäin nimi Gibraltar tulee arabian kielestä, joka tarkoittaa Tarikin vuorta ja nopeasti sanottuna se tosiaan muistuttaa sanaa Gibraltar. Gibraltar sijaitsee Gibraltarinsalmessa ja sen sijainti on strategisesti tärkeä, koska salmi on Atlantin ja Välimeren välissä, ja se erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan. Kun Gibraltarille suuntaavan retkiseurueen kyytiin jäi tilaa, päätin hypätä mukaan ja lähteä katselemaan tuota Britannialle vuodesta 1713 asti kuulunutta Gibraltaria. Olin käynyt siellä vuosia sitten, ja tutustunut vain hyvin pintapuolisesti paikkaan. Silloin herkästi jää tunne tylsä, jos ei perehdy syvällisemmin. Nyt valmistauduin ja perehdyin. Gibraltarillahan on ollut merkittävä osa Espanjan ja koko maailman historiassa. Historia on hyvin mielenkiintoinen ja vaiherikas. Todisteita ihmisasutuksesta on jo neandertalinihmisten ajoista asti. Ajomatka Fuengirolasta Pyreneiden niemimaan Espanjan eteläosaan Gibraltarinsalmelle kesti

Tänään(kin) ystävänpäivänä minulla vilisee sydämiä silmissä. Näen niitä kaikkialla!  Alunperin ystävänpäivä on liitetty romanttiseen rakkauteen, mutta minusta on mukavaa, että suomalaisena ystävänpäivänä muistetaan kaikkia ystäviä ja se on ystävien yhteinen juhlapäivä! Rakastavaiset muistavat ja huomioivat toisiaan muutenkin paljon. Toki on tärkeää muistaa ystäviä aina, mutta itse tällaisena ”ainavalmiinakeksimäänmistävaanjuhlaa” on kiva, että erityisesti nyt voi pysähtyä ajattelemaan ystäviä ja kiittämään ystävyydestä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, sanotaan. Se on niin totta! On paljon mukavampaa, kun voi jakaa asioita ystävien kanssa. Matkustellessa, maisemia ihmetellessä tai erilaisissa tapahtumissa on paljon kivempi sanoa ääneen asioita sille tärkeälle ihmiselle, kun miettiä niitä vain omassa päässä. Riemu ja onni sen kun yltyvät yhdessä, vaikka hyvien uutisten äärellä. Ilo ja nauru on tarttuvaa. Siskon kanssa iltaa viettäessämme saamme aina jossain

Olavi Soukaisen valloittava hymykuoppahymy ja luontaiset esiintymislahjat toivat pojalle roolin rikossarjassa Paratiisi. Marja Pyykön ohjaama kahdeksan jaksoinen sarja on kuvattu aurinkoisessa Fuengirolassa ja hämärässä Oulussa Riitta Havukaisen ja Serranon perheestä tutun Fran Perean tähdittämänä. ”Asun Salon Muurlassa äidin, isän, isoveljeni ja kissan kanssa, mutta viime lukuvuoden vietimme Espanjan Aurinkorannikolla, Fuengirolassa”, Olavi kertoo. Erityisesti liikunnasta ja englanninkielestä pitävä nuorukainen kävi suomalaista koulua Los Pacosissa.   ”Lämmin ilma ja rentous koulussa oli mukavaa”. Koulun Wilma-viestin kautta haettiin 13-vuotiasta englanninkielentaitoista poikaa Paratiisi rikossarjaan. Olavi päätti mennä koulussa järjestettävään koekuvaukseen ja niin vain nappasi osan. Rooli Jerenä osuikin lähelle oikeaa elämäntilannetta ”karavaanarikakarana”, kuten Olavin äiti  luonnehtii. Kaksi päivää kului monenlaisissa kuvauksen valmisteluissa, kuten lääkä

Meidän uskollinen vahtimme, Leonberginkoira Rymy, alias Pabenzers Zander, on ollut perheellemme mitä parhain ystävä ja turva jo kymmenen vuoden ajan.   Rymy haettiin Kirkkonummelta loskaisena lopputalvien päivänä vuonna 2010, se oli syntynyt 6.2.10. Se oli jo hakupäivänä niin iso, että tuskin mahtui nuorimmaisen tyttären syliin, joka halusi pitää sitä sen ensimmäisellä automatkalla. Matkalla oli pysähdyttävä ja siirrettävä se koriin, koska se oli liian painava. Kotona se vaikutti niin kömpelöltä, toisaalta vilkkaalta jätiltä, että nimeä ei tarvinnut kauan pohtia. Muutimme maalle Kettulaan, minne rakensimme talon. Rymy oli alusta saakka mukana kaikissa puuhissamme, ja se on ollut suorastaan oikea työnjohtaja.  Vielä nuorena johtajana tarkkailee tiiviisti tapahtumia. Vanhempana voi ottaa jo hieman rennommin, välillä ikuiset puuhat vähän väsyttävät. Työkalut pysyvät hyvässä turvassa. Jos olemme lähteneet reissuun, Rymy tulee aina innoissaan m