Surun syövereissä pidän silmät kiinni

Voi olla tuttu tunne menetyksen kohdatessa, läheisen kuoltua tai vaikka sydänsuruissa, että kaikki ympärillä muistuttaa tästä. Kuunnellessani musiikkia, huomaan kappaleiden sanojen aina sopivan siihen, että menetin äitini. Laulut kertovat joko hänestä tai sitten tämän hetken tunnoistani, kuten: ” Mä pidän silmät kiinni kun mä meen, ja opettelen uudestaan kävelee. Mä koitan googlaa mikä auttaa et kipu rauhoittuu.” (Tähän sopii myös se, että kuntoutuessani polven tekonivelleikkauksesta, joudun edelleen keskittymään, että oppisin uudelleen kävelemään normaalisti, ontumatta...) Ehkä aurinko paistaa vielä risukasaankin. Kaupoissa näen astioita, joissa lukee äiti. Äitienpäivätavarat ovat jo myynnissä. Omaa kirjahyllyä silmäillessäni osuu käteen ”Äidin syli”. Piristääkseni itseäni, avaan Netflixin ja valitsen katsottavaksi Mamma Mian – mutta kuinka ollakaan, tässä jatko-osassa päähenkilön äiti on juuri kuollut. VOI EI! Jätän hanan valumaan, en muista mitä olin tekemässä, sanoma