Meidän uskollinen vahtimme,
Leonberginkoira Rymy, alias Pabenzers Zander, on ollut perheellemme mitä parhain
ystävä ja turva jo kymmenen vuoden ajan.
Rymy haettiin
Kirkkonummelta loskaisena lopputalvien päivänä vuonna 2010, se oli syntynyt 6.2.10. Se oli jo hakupäivänä niin iso, että tuskin mahtui nuorimmaisen tyttären syliin, joka halusi pitää
sitä sen ensimmäisellä automatkalla. Matkalla oli pysähdyttävä ja siirrettävä
se koriin, koska se oli liian painava. Kotona se vaikutti niin kömpelöltä, toisaalta vilkkaalta jätiltä, että nimeä ei tarvinnut kauan pohtia.
Muutimme maalle Kettulaan, minne rakensimme talon. Rymy oli alusta saakka
mukana kaikissa puuhissamme, ja se on ollut suorastaan oikea työnjohtaja.
 |
| Vielä nuorena johtajana tarkkailee tiiviisti tapahtumia. |
 |
| Vanhempana voi ottaa jo hieman rennommin, välillä ikuiset puuhat vähän väsyttävät. |
 |
| Työkalut pysyvät hyvässä turvassa. |
Jos olemme lähteneet reissuun, Rymy tulee aina innoissaan mukaan. Se viihtyy autossa, tai missä vain, kun saa olla
lähellä meitä. Kuusamo oli ensimmäinen pitempi reissumme vasta reilun puolivuotiaan
pennun kanssa. Laskimme Oulanka-joen kanootilla, ja niin vain Rymy istui
nätisti keskellämme kanoottia keikuttamatta. Mutta sehän on uimataitoinen ja
vesipelastuskoira, joten vaikka olisimme kaatuneetkin, ei mitään hätää olisi
ollut.
 |
| Oulankajoella |
 |
| Väsyneet melojat |
Rymystä tulikin loistouimari. Se on
saanut harjoitella oman pihan lammessa niin paljon kuin huvittaa ja viilentää
itseään kuumalla. Leo-leireillä se on päihittänyt lajitoverinsa ylivoimaisesti,
samoin juoksussa se on ollut oikea hopeanuoli.
 |
| Rymy on ollut myös lastemme ilo ja turva. |
 |
| Leoleirin nopein uimari ja juoksija. |
 |
| Skool! |
Parran harmaantuessa ja meidän isäntäväenkin
jo hieman ikääntyessä, päätimme pitää vuorotteluvapaata viime talven ajan.
Jospa aika Espanjassa aktivoisi meitä kaikkia. Rymy oli reipas reissukoira pitkällä
laiva- ja automatkalla Espanjaan. Liikuimme Espanjassa paljon yhdessä, niin
vuoristossa, rannoilla kuin kaupungissakin, teimme erilaisia retkiä ja nautimme
elämästä espanjalaisella maatilalla. Rymy sai myös espanjalaisen pikkuveljen,
mutta siitä on ollut vaikea oppia pitämään, vaikka niitä pikkusiskoja on kyllä perheessä ollut ennenkin.
 |
| Monet kysyvät maailmalla, mistä Rymy on kotoisin. No, olen suomalainen! |
 |
| Finnlinesillä |
 |
| Matkalla tarvittiin melko kookasta jätöspussia... |
 |
| Pikkuveli Ricosta on kuitenkin joskus seuraa. |
Missä vain olemme kulkeneet , Rymy on ollut nähtävyys. Sitä tullaan silittelemään ja taputtelemaan, kyselemään sen rotua ja mistä se on. Leonberginkoirahan on alkujaan Saksasta, Leonbergin kaupungista, ja oli alunperin statussymboli ruhtinaille ja kuninkaille. Mutta Rymy kertoo kauttamme kyselijöille: Olen suomalainen ja ylpeä siitä!
Keväällä Suomeen palatessamme alkoi sitten
näkyä rasituksen merkkejä jalassa ontumisena. Se meni aluksi ohitse
kun se sai levätä. Tilanne alkoi kuitenkin pahentua, ja eläinlääkärikin kävi sitä katsomassa
kotona. Pelkäsimme jo pahinta, onkohan mitään tehtävissä, vanha koira ei kestäisi enää nukutusta eikä leikkauksta. Nivelravinne on ollut jo käytössä pitkäänkin,
mutta Rymyn ikä tosiaan alkoi olla jo Leonberginkoiralle paljon. Monet Leot saattavat
menehtyä jo 6-8 vuoden iässä, mutta jotkut venyvät 12 vuoteen, jopa 13 vuoteenkin.
Tietysti olin ajatellut, että meidän superhero elää sinne saakka, kun on niin
kovakuntoinen kaveri ja urosleoksi kevytrakenteinen, vain 52 kiloinen. Onhan se juossut tilallamme pitkin metsiä ja jyrkkiä
rinteitä ja polkuja aina vapaana. Lempileikki renkaan hakeminen on sekin kasvattanut lihaksia, aluksi rengas oli iso autonrengas, sitten siirryttiin pienempiin.
Päätimme hakea Rymylle lisää apua, se
oli kuitenkin muuten ihan virkeä ja iloinen. Sammalon Eläinklinikan
eläinlääkäri päätti kokeilla nivelpistoksia, kolme viikon välein. Myös sydän
oli alkanut laukata ja hengitys oli raskasta. Sydänlääkitys auttoi, jalkakin elpyi,
poika ei enää ontunut. Niin päätimme lähteä uudelleen lämpöisempiin
maisemiin, koska se auttaisi meitä kaikkia, myös itseäni toipumaan
polvileikkauksesta.
 |
| Rymyn selfie |
Aurinko ja lämpö toki auttavat moneen pulmaan, ja niin myös Rymyllä. Rymy on ollut jälleen elinvoimainen. Ei uskoisi
että se täyttää nyt kymmenen vuotta. Ontumista ei ole ollut koko talven aikana
Espanjassa. Hengitys on rauhallista, olemme jopa vähentäneet lääkitystä. Käydessämme
espanjalaisella eläinlääkärillä, mies taputteli koiraa ihmetellen, että onko se
jo todella kymmenen, sillä: ” He´s in such good shape!”
Onnea Rymy! Perheellämme on ollut onnea, kun
meillä on niin hieno koira, ystävä ja turvamme! Olemme tosi ylpeitä ja iloisia
kaikista näistä onnellisista yhteisistä vuosistamme ja siitä, että poika on pysynyt niin terveenä! Rymy näyttää nyt hymyilevän
tyytyväisenä, sillä on varmasti mielessään myös monet, vain sille kuiskitut
salaisuudet, joita kukaan muu ei tiedä.
