Uutena Vuotena en lupaa mitään!

Oliivilehdossa istuskellessani eletään vuoden viimeisiä päiviä. Mieli hiipii jo tulevaan vuoteen. Olemme matkamme puolivälissä. Olo on juuri nyt niin taivaallinen, että eihän tällaista pois vaihtaisi. Pidän kuitenkin lupaukseni muille: Palaan Suomeen kotiin ja töihin keväällä, vaikka kuvistakin voisi ehkä päätellä, että sinne ne jää… Mutta tulemme kyllä tänne Espanjaan uudestaan. Casa de Montana tuntuu koko ajan yhä enemmän kodilta ja rakkaalta, mitä enemmän tutustumme tilalaisiin, koko kylän väkeen ja näihin valloittaviin eläinystäviimme; lampaisiin, vuohiin, pikku Chiquititaamme, suloisiin kissanpentuihin... Suomessa odottaa silti ihan yhtä ihania asioita ja ihmisiä, rakas perhe. Ja kesä! On velvollisuus pitää muille annetut lupaukset ja yleensä ne ovatkin helppoja pitää. Mutta itselleni tehdyt lupaukset haihtuvat herkästi jonnekin pikkuhiljaa… Siksi minun on parempi olla tekemättä mitään Uuden Vuoden lupauksia. Teen joka tapauks