Liikenteessä
Aurinkorannikko
on oikea liikenneympyröiden paratiisi, ympyrää on ympyrän perään. Rumaa en ole
vielä nähnyt, ne kaikki ovat koosta riippumatta tehty kauniisti, mielikuvitusta
käyttäen tai liittyen alueen paikkaan. Ympyrässä voi siis nähdä vaikka golfkärryn,
jättikokoisen jalkapallon, myllyn, jopa katujyrän tai Fiat 600:n. Mielestäni
kaikkein hienoin on ehkä norsuympyrä Manada de Elefantes Benalmadenassa, norsut
ovat tosi aidon näköisiä.
Mopoilla
tuntuu olevan aina etuajo-oikeus. Itseäni usein hirvittää niiden pujottelu
ruuhkissa ja ajo näyttää melko uhkarohkealta niiden suhahdellessa keulan ohi.
Pyöräilijät saavat ajaa rauhassa, sillä täällä on ankara ohje siitä, että
pyöräilijä pitää kiertää kaukaa. Jalankulkijoiden olen huomannut
noudattavan liikennesääntöjä, kukaan ei juoksentele miten sattuu teillä tai
punaisia päin. Autoilijat antavat hyvin tietä jalankulkijalle, ja he puolestaan
ottavat hyvän katsekontaktin autoilijaan, eivätkä säntäile tielle.
Tyypillinen
näky sivuteillä on, että auto seisoo tiellä hätävilkut päällä. Hädäksi kai
täällä luetaan se, ettei saa paikkaa, mutta autosta on poistuttava toimittamaan
jotain asiaa. Oikeassa hädässä, auton jäädessä tien varteen, täällä ei saa
hinata, vaan on kutsuttava hinausauto. Sakot ovat todella suuret jos erehtyy
hinaamaan toista. Hätävilkkuja käytetään myös jonon ruuhkautuessa, viimeinen
auto laittaa aina vilkut päälle.
Itse olemme
löytäneet hyvin parkkipaikkoja, mutta kesällä tilanne onkin ihan toinen.
Kaupoilla ja marketeilla on suuret ja hyvät paikoitusalueet tai –hallit.
Ikealla näin ensimmäistä kertaa myös aurinkopaneelikatokset.
Liikennemerkit
ja -opasteet ovat Aurinkorannikolla selkeitä, tiet, ainakin päätiet ovat
hyväkuntoisia. Moottoritie on leveä ja monikaistainen. Jos ei halua maksaa moottoritien käytöstä, ei kannata valita tietä jossa lukee tul. Ruuhkaa syntyy siesta-aikaan ja töiden päättyessä tietyissä risteyksissä ja kohdissa, jotka oppii hiljalleen tuntemaan ja välttämään.
Sateisilla säillä joki tulvii joskus teiden yli, puomit lasketaan tällöin alas. Kun sataa, niin todella sataa, pisarat näyttävät suuremmilta kuin Suomessa, ja vettä tulvii valtoimenaan teillä, tuulilasinpyyhkijöillä on tekemistä!
Vuoristossa, missä itse asumme, ei mitään puomeja taas ole, ja oho, sitten vain pitää miettiä, uskaltaako ajaa yli vai kiertää jotain toista kautta. Vuoristotiet ovatkin meilläpäin Coinin tien varrella kapeita ja kiemuraisia, osittain ilman aitoja, eikä ohituspaikkojakaan juuri ole. Olen kuitenkin - korkean paikan kammosta huolimatta - oppinnut ajamaan myös vuoristoteillä, niinikään pimeälläkin.
Kadut asutusalueilla ovat selkeästi merkitty, mutta talojen tai rappujen numeroita saa joskus haeskella.
Autot ovat melko
nykyaikaisia. Mopoautoja en juuri ole nähnyt. Kaksipyöräisiä käytetään paljon. Kaiken
kaikkiaan liikennekulttuuri on täällä kiireisen oloista, ainakin espanjalaisen
täytyy päästä ohi, vaikka muuten onkin vähän manjanatouhua…. Välillä torvet
soivat. Parempi vain ajella itse omaan, vaikka toki rajoitusten tahtiin, ja menköön kiireisemmät ohi. Mutta hienoa, että emme ole onneksi nähneet vielä yhtään kolaria tai onnettomuutta
missään.
Julkinen liikenne toimii Aurinkorannikon alueella käsittääkseni hyvin, ainakin aikaisemmilla lomamatkoillamme käytimme paikallisjunaa ja bussia. Juna tulee suoraa Malagan lentoaseman edestä Fuengirolaan. Joskus vastaan saattaa tulla, ainakin meillä maalla, hevosia, vapaana juoksentelevia koiria, kissoja, lampaita ja vuohia. Hevosvaunukyytiin pääsee erityisesti Mijaksessa, samoin siellä kulkee aasitaksi, mikä varmasti herättää kyllä negatiivisia mielipiteitä.
Poliiseja
näkyy katukuvassa säännöllisesti. Meille ei heillä ole vielä onneksi ollut
asiaa! Erikoisia ja hauskoja liikennemerkkejä olemme myös bonganneet.
Turvallisia ja rauhallisia ajoja vain kaikille!