Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2020.

Huono hyväksi

Kuva
Elämään kuuluvat myös kömmähdykset, kiukku, kaaos, huolet, takaiskut, huonot hetket. Joskus on päiviä kun joku menee pieleen, niin tuntuu, kuin kaikki menisi sen jälkeen oikein urakalla päin honkia. Korona-aikana monilla huolet ovat todella suuria, ja valopilkkuja voi olla vaikea löytää. Omat huoleni ovat kovin pieniä, mutta päätin kuitenkin omalta osaltani listata joitakin huonoja asioita jotka kääntää hyviksi. Positiivisen ajattelijan mestarin tyttärenä tämä ei ole minulle uusi menetelmä, mutta pitäisi muistaa ottaa ajatteluun pysyvästi:  Illat ovat jo kamalan synkkiä / Kynttilöitä ja talvivaloja on mukava katsella  Pelkään ajaa pimeässä / Ihana vävypoikani laittoi lisävalot autooni, jotka auttavat näkemään paremmin teillä Herään joka yö hirveään suonenvetoon, useastikin / En kuole siihen ja saan nukkua kuitenkin tarpeeksi Silmästäni irronnut lasiainen ärsyttää kun en näe selvästi / Näen sentään hyvin toisella silmällä Polvi on yhä välillä jäykkä ja väsyy / Se on paljon parempi kuin

Käännös koulutielle

Kuva
Opiskelu aikuisena on tätä päivää. On jatkuvasti kehityttävä ja pidettävä itsensä ajan hermolla, alalla millä hyvänsä.  Olen aikuisiällä vaihtanut jo ennestään kokonaan alaa ja osallistunut monenlaisiin lisäkoulutuksiin ja syventäviin opintoihin.  Monenlaiset eri mahdollisuudet suorittaa opintoja auttavat haaveiden toteuttamisessa vaikka työn ohellakin; oppisopimukset, monimuotokoulutus tai sitten voi hakea opintovapaata.   Seuraavasta tienhaarasta käännyimmekin koulutielle Niinpä mekin mieheni kanssa päätimme ”repäistä” – ikää on jo sen verran, että nyt tai ei ehkä enää koskaan tulisi istuttua koulun penkille. Haimme ja meidät hyväksyttiin Lohjan Luksiaan suorittamaan Yrittäjän ammattitutkintoa, ja ehkä itse saatan jopa jatkaa johtamisen opinnoilla. Voin hyödyntää kaikkea jo ennalta osaamaani ja yhdistellä niitä myöhemmin niin Espanjassa kuin Suomessa. Tietysti haluan kehittyä myös kirjoittajana, ja panostan siihenkin. Jo yrittäjänä toimivalla miehellä on puolestaan hiljaisena kor

Vuosi jälkeen polven tekonivelleikkauksen

Kuva
Olen kirjoitellut "väliaikaraportteja" polvileikkaukseni jälkeen sillä mielellä, jos voin rohkaista jotakuta tai antaa jonkin vinkin omista kokemuksistani. Nämä eivät siis ole kauhutarinoita. Toki jokainen kuitenkin kokee asiat omalla laillaan ja kipukynnyskin on erilainen. Vuosi sitten minulle oli juuri tehty polven tekonivelleikkaus Salon sairaalassa, minulle vaihdettiin koko nivel. Ennen leikkausta olin luottavainen ja hyvillä mielin, sillä polveni oli ollut niin sökö teinistä lähtien. Siksi pääsinkin leikkaukseen suhteellisen nuorena. Lääkäri totesi polvestani: "Onhan se ihan kuin rotan nakertama".                                   Leikkaus onnistui hyvin, mutta kivut olivat sen jälkeen kyllä kovat. Niitä yleensä lievitetään mm. panacodilla, mutta minulle keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet eivät sovi, joten tavallisilla särkylääkkeillä oli vain kestettävä. Tein kuuliaisesti kaikki jumppaharjoitukset, mutta silti kuntoutuminen on ollut kohdallani paljon odotta

Puhevammaisuus puhututtaa perhettämme

Kuva
"Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän." On puhevammaisten viikko, teemalla Luodaan mahdollisuuksia (5.-11.10.20). Puhevammaisella tarkoitetaan ihmistä, joka ei tule toimeen puheen avulla kommunikointitilanteissa; puhetta on vaikea tuottaa ja ymmärtää. Sanonko mitään vai rohkeasti vain vaikka majoneesista tulisi panojeesi? 28 vuotiaan poikani viesti: "Tämä juttu kuuluu tämän viikon aiheeseen, kun puhumisen kanssa on tullut tehtyä paljon töitä. Kävimme pitkään puheterapiassa, eikä puheen muodostaminen ollut mikään helppo homma. Edelleenkin kieli menee välillä solmuun. Kyllä ärsytti juuri, kun kysyin keittiössä pomolta pakkasesesta mutta suusta tulikin pakkaus! Toivottavasti tarinastamme on hyötyä ihmisille." Identtiset vankat pojat syntyivät kesällä 1992 Lapsen syntyessä ei ole tietoa, millainen hänestä tulee. Äidin rakkaus vyöryy sydämeen niin että sitä ei edes ajattele, sillä vauva vaan on niin ihana ja rakas. Oman lapsen puolesta on valmis tekemään mi

Rohkeutta ja uskallusta

Kuva
Näinä päivinä on puhuttu rohkeudesta ja varsinkin rohkeista naisista. Eilen oli Miina Sillanpään liputuspäivä, ja tänään on Tove-elokuvan ensi-ilta. Mutta mitä rohkeus lopulta on, miten sen voi määritellä? Jokaisella meistä voi olla siihen erilainen näkökulma. Joku pitää rohkeutena hypätä Benjihyppy, joku sitä, että uskaltaa ottaa eron miehestään. Tai että uskaltaa puolustaa heikompia. Uskaltaa sanoa mielipiteensä. Tiedän myös monia, joille voi olla valtava rohkeuden osoitus astua junaan sisälle tai sanoa ääneen muutama sana muiden kuullen - saati kertoa tunteistaan tai totuuden ajatuksistaan. Miten sinä miellät rohkeuden? Ennen naisilta vaadittiin paljon enemmän kanttia olla se rohkea kuten Miina, joka oli oman aikansa kansalaisvaikuttaja. "Pelkät sanat eivät riitä, tarvitaan myös tekoja". Hän puolusti tasa-arvon merkitystä ja halusi parantaa perheiden, lasten ja vanhusten asemaa. Tai kuten molemmat isoäitini, joista toinen oli yksinhuoltaja hoitaen työt vaneritehtaalla ja p