Tekonivelleikkausta odotellessa

Vuonna 1971

Polvet ovat olleet lapsesta saakka ”akilleen kantapääni”. Ne menivät sijoiltaan tai lukkiutuivat. Myös nilkkani murtui palasiksi kuusivuotiaana. Yhteensä oikeaa jalkaani on leikelty elämäni varrella kuudesti. Kepit Ville ja Kalle ovat olleet siis useaan otteeseen parhaat tukijani! Leikkausten jälkeen olen joutunut turvautumaan niihin jopa pitkiltä tuntuvat kaksi ja puoli kuukautta putkeen.

Vuonna 1971 vietin monta viikkoa sairaalassa, nilkka koottiin yhteen naulojen avulla

Kantapää- ja akillesjänneleikkaus oli vuorossa vuonna 2012

Olin nuorena himo voimistelija ja liikkuja, mutta ilman molempia nivelkierukoita, jotka oli poistettu ollessani kuudentoista, polvi vaurioitui entistä enemmän. Ollessani 25-vuotias, lääkäri pahoitti mieleni nauramalla röntgenkuvilleni. ”Sinulla on jo nyt vanhan mummon polvi. Mutta olet liian nuori saamaan tekoniveltä.” Eipä tuntunut nuoresta naisesta kovinkaan kivalta, varsinkaan lääkärin ensimmäiset, melkein pilkkaavat sanat. Päätin kuitenkin olla onnellinen siitä, että voin elää muuten melko normaalia ja täyspainoista elämää.

Vanneohjelmalla SM-kultaa vuonna 1983

Näin pitkälle tässä on sitten päästy ilman tekoniveltä, mutta nyt on lopulta sen aika – 30 vuotta myöhemmin tuosta lääkärin lausahduksesta. Olen siis jo tarpeeksi iäkäs! Mummon polvella on kuitenkin eletty niin täyttä elämää kun on pystynyt.

Oulankajoella vuonna 2010

Koirat pitävät liikkeessä ja lohduttavat heikkoina hetkinä.

Leikkaus on alkanut jännittää vaikka siihen on vielä kuukausi aikaa. Ymmärrän kuitenkin, että nyt on korkea aika, varsinkin kun loukkasin polvea lisää kesällä, rusauttamalla sen ainoastaan pienellä kiertoliikkeellä lattiaa lakaistessa – nivelrikot tai mitkä lie menivät jotenkin uuteen, vielä huonompaan järjestykseen.

Tällä viikolla olen käynyt jo Salon sairaalassa ”valmennuksessa”, jossa sain ohjeita, miten valmistaudun ja miten hoidan itseäni ennen ja jälkeen toimenpiteen. Vuorotteluvapaalla juuri pidin entistä parempaa huolta itsestäni, ja pysyin talven aktiivisempana, mutta mummopolveen sekään ei nyt riittänyt.

Espajassa vuonna 2018

Kävin kuluneella viikolla myös hammasröntgenissä ja hammaslääkärissä. Hampaat on oltava kunnossa ennen leikkausta. Lisäksi täytyy hoitaa huolellisesti jalkoja ja koko kehoa, mitään haavoja eikä tulehduksia saa olla leikkaukseen mentäessä.  Suureksi harmikseni olen saanut rampata myös lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa tulehtuneen suoliston vuoksi.

Nyt pidän peukkuja, että kaikki menisi hyvin, tulehdus hellittäisi kehossa ja että pääsisin leikkaukseen. Ja että leikkaus onnistuisi. Kuntoutuksesta tulee pitkä, mutta nyt keskityn siihen, mikä tärkeintä elämässä on: Terveys.

Vaikka välillä olo tuntuu vähän raihnaiselta ja jo pikkuisen vanhaltakin näiden remppojen keskellä, pyrin pitämään reippaan mielen ja sisältäni en päästä karkuun nuorekasta intohimoa elämään ja uusiin unelmiin. Kyllä tanssinkin taas vielä joskus! No ainakin hitaita! 

Tulen kertomaan myöhemmin leikkauksesta ja kuntoutuksesta lisää.