Kääk, pienokaiseni täyttää 30 vuotta - enkös MINÄ juuri ollut kolmekymppinen?

Miten tässä nyt näin kävi!? Lapseni täyttää 30 vuotta! Vastahan MINÄ täytin 30! Muistan kuin eilisen omat synttärini, jopa vaatteet mitä minulla oli ylläni - ysäri tyyliin hiihtohousut ja olkatoppauksellinen silkkipaita, hohoo… Juhlittiin sukulaisten kanssa ja myöhemmin yöllä tanssittiin Carpentersin tahdissa meidän olohuoneessa, kun kolme lasta, jotka olin siihen mennessä saanut aikaan, nukkuivat jo sikeästi.

Minä kolmekymppisenä esikoiseni kanssa.

En osaa sanoa, oliko minulla ikäkriisi, mutta käänteentekevä ikä kolmekymmentä oli kuitenkin. Tuolloin minulle kirkastui, etten haluaisi viettää sellaista elämää, jossa elin. Erosin, ryhdyin sinkkuäidiksi, muutin pesueen kanssa Espoon Latokasken pellon laidalle, remppasin ja laitoin rivarikämppää. Vaihdoin alaa. Vihkiydyin autismin asiantuntijaksi. Tulin onnelliseksi ja eheäksi siinä lastenhoidon, lasten tutkimusten ja kuntoutuksen sekä työn välillä juostessani. Luulen, että onnistuin kasvatustyössäni, lapsista kasvoi selvästi ihan huippuja! Tein sitten vielä yhden lisääkin. Taisin siis käydä joskus yöjuoksuillakin...

Kolmekymppisen ja koulunsa aloittavan yhteinen tyttöjen reissu Kanarialle.

Kaunis esikoistyttäreni on paljon järkevämpi ja rationaalisempi kuin minä. Hän oli vasenkäteni (vapaaehtoisesti) jo pienestä pitäen. Hän on askel askeleelta kivunnut elämänsä rappusia. Menestynyt ja kehittynyt jatkuvasti työssään yrittäjänä, hankkinut ihanan tilavamman kodin kumppaninsa kanssa. Hoitaa kehoaan liikkuen. Soittaa ukulelea. Rakastaa eläimiä. On kaikille ystävällinen ja mukava ihminen, jonka kanssa on hyvä olla.

Elämä asettaa vaativammat haasteet nyt kuin silloin kun minä (siis juuri äsken) olin kolmekymmentä. Maailma muuttuu alati ja vauhdissa on vain pysyttävä mukana. Kolmekymmentä on varmasti usein ikä, jossa jo mittaillaan mennyttä ja mietitään, mitä elämältä oikeastaan toivoo ja tahtoo vielä tulevaisuudessa.

Olen ylpeä tästä tyttösestäni, joka pärjää  niin hienosti, jonka syntymänkin muistan täysin kirkkaasti. En olisi voinut olla tuona harmaana sadepäivänä onnellisempi ja ylpeämpi; sain auringon elämääni!

Olen ylpeä ja onnellinen myös tänään toivottaessani esikoiselleni ihanaa syntymäpäivää ja onnea päiviin tuleviin!