Lonkka vaihtoon - kokemuksia tekonivelleikkauksesta

On kulunut kolme kuukautta lonkkani tekonivelleikkauksesta.

Kun kädet ovat sauvoissa, vaatii pientä kärsivällisyyttä selviytyä aluksi arjen askareista.

Oikea jalkani on ollut oikea murheenkryyni. Polvea on leikelty useaan otteeseen, nilkkaa muutama. Viime vuosina myös lonkka alkoi vihoitella ja lopulta kului tosi huonoon kuntoon. Särky ja polte vaivasivat, sekä jäykkyys, en saanut enää edes sukkaa ja kenkää jalkaani. En vaan taipunut, mutta työhön taivuin silti leikkaukseen saakka.

Leikkausjonot ovat pitkät, ja elämä odotellessa kömpelöä ja hankalaa, vanhalle voimistelijalle uutta ja hermoja raastavaa. Mutta lopulta pääsin hieman nopeammin (kuin Turkuun)  Tekonivelsairaala Coxaan Tampereelle operoitavaksi. Työterveyslääkäri oli laittanut minut sinne jonoon. Coxa Oy on Suomen ainoa tekonivelleikkauksiin erikoistunut sairaala ja sinne pääsee kaikkialta Suomesta.

Odottavan aika on pitkä. 

Minulle oli jäänyt äitini muinoin tehdystä lonkkaleikkauksesta ajatus, että tekonivel lonkkaan on aivan kamala ja iso juttu. Myös polveni on saanut tekonivelen muutamia vuosia sitten, ja toipuminen ja kuntoutus oli vaativaa ja kivuliasta, josta jäi kammotus. Mutta kuulin tuoreita tarinoita, että lonkkaleikkauksessa kivut jäävät leikkauspöydälle ja toipuminen on paljon helpompaa kuin polven kanssa. 

Coxan vieressä sijaitsee potilashotelli Norlandia, jonne majoituimme mieheni kanssa päivää ennen leikkausta. Huone oli oikein viihtyisä ja ruoka ravintolassa hyvää. Mieheni sai yöpyä siellä kotiin lähtöön saakka. 

Kiva levollinen huone.

Tapasin hoitajan ja leikkaavan lääkärin sairaalassa. Potilaan on oltava varmasti leikkauskunnossa ja siksi käydään tarkasti läpi kaikki asiat, että kaikki on niin kuin pitää ja molemmat osapuolet ovat "kartalla". Hampaat pitää myös olla hoidetut ja iho ehjä ennen leikkausta. Minulle tuli oikein luottavainen olo tapaamisista. 

Leikkausaamuna sysäsin jännityksen syrjään, ei tilanteestani ainakaan huonompi voisi tulla. Coxan henkilökunta ja ilmapiiri oli ilahduttavan positiivinen. Jokikinen hoitaja ja lääkäri olivat hyväntuulisen oloisia ja super ystävällisiä. Sukkelaan olinkin jo leikkauspöydällä. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksella, ja vaikka itse olen mieluummin aina hereillä, jotta voisin kontrolloida kaikkea, nyt mieleni oli niin levollinen, että minulle kelpasi myös pieni humautus, ja niinpä nukuinkin autuaasti koko leikkauksen ajan.

Leikkaus kesti vain 45 minuuttia ja tuntui kun olisin vain sulkenut hetkeksi silmäni. Heräämössä odoteltiin jalkojen tunnon palautumista ja illan suussa pääsin osastolle. Kaikki oli mennyt suunnitellusti. 

Samantien ylös. Ensin kävelytelineen avulla, mutta pian jo sauvoilla kävely onnistui konkarilta.

Olin vain yhden yön sairaalassa. Jalalle saa heti varata kyynersauvojen tukemana, ja se helpottaa kaikkea. Syviä kumarruksia oli vältettävä alkuun, mutta ällistyin siitä, että jalan kipu pysyi hallinnasssa ja istuakin sai melko normaalisti. Matkustin pelkääjän penkillä kaksi tuntia Tampereelta kotiin. Olin vähän jännännyt, miten matka menee, mutta tuolin selkänoja vähän taaksepäin käännettynä se sujui oikein hienosti.

Oma kuljettaja, tuki ja turva. Kotimatka meni hienosti.

Leikkaushaava on pitkä, minulla 25 niittiä. Haavasta kannattaa pitää tosi hyvä huoli, ettei pääse syntymään tulehdusta. Suihkuttelu on haavalle hyvää hoitoa ja minulla haava parani hyvin ilman takaiskuja vaikka ilmat olivat helteiset. 

On syytä hymyyn ja kuntoutuminen voi alkaa!

Takaisku kuitenkin sattui lonkan koukistajalihaksen revähdyksessä venytellessäni liikaa, mutta huilitauko auttoi, ja sitten taas saattoi harjoituttaa jalkaa normaalisti. Coxan sovelluksesta on saanut ajankohtaiset ohjeet ja harjoitteet. Olen käynyt myös työterveyden fyssarilla, josta olen saanut hyviä vinkkejä ja kannustusta. Myös muistutusta siitä, että voi mennä puolikin vuotta, että on täysin kunnossa, joten ei kannata hätäillä.

Kätevä sovellus

Oma elämäni on melko touhukasta, ja liikeharjoitusta tulee normaalissakin tekemisessä ja liikkumisessa. Vaikka etukäteen ajattelin, että koko kesä menee varmaan myttyyn, lopulta olen voinut tehdä ja osallistua melkein kaikkeen mihin normaalistikin, koska sairauslomalla saa itse vaikuttaa lepohetkiin ja tekemisiinsä. Minulla on tietysti ollut mieheni jatkuvasti apuna ja kuskina, mikä on mahdollistanut kaikenlaisen. Ainoastaan remonttihommat ovat olleet tauolla, mutta joihinkin tehtäviin olen voinut myös osallistua tai ainakin olla päällysmiehenä. 

Myöskään matkailulle ei ole estettä, päinvastoin, uudet paikat herättävät kiinnostusta ja syyn liikkua. Muistaa vaan pyytää esim. laivalla autopaikan hissin läheisyyteen. Invalidit ja vajaakuntoiset huomioidaan aina hyvin. 

Pieni irtiotto Tallinnassa. Kun on auto mukana, se helpottaa liikkumista.

Minulle oli haastavaa toisesta kepistä luopuminen. Nyt olen harjoitellut kävelemistä ilman keppiä, mutta varsinkin liikkeelle lähtö on vielä kankeaa ja vaapun kuin ankka alkumetrit. Mutta pari viikkoa vielä treeniä ja sitten olen valmiina palaamaan töihin.

Kyllä tästä "noustaan", entistä ehompana!

Ei kannata empiä tai pelätä lonkkaleikkausta. Se on todella paljon iisimpi kuin polvi, ja omat kokemukseni ovat pelkästään myönteisiä. Omaa elämänlaatuani leikkaus ja tekonivel ehdottomasti auttoi ja olen hyvin kiitollinen Coxalle ja omalle työterveyshoidolle. Tuntuupa tosi hienolta kun saa jälleen itse sukan jalkaan ja voi kävellä yhä pidempiä matkoja!

Skool! Sairausloman aika on käytetty monin tavoin hyödyksi ja puhallettu myös esikoiskirja äänikirjana maailmalle.