Takana tuplavuosi

Vuosi 2019 alkoi meillä heti elämää rikastuttavalla tavalla, kun saimme vuoden ensimmäisenä päivänä uuden perheen jäsenen Ricon (suom. rikas). Kyllä iloa ja vipinää onkin riittänyt tämän espanjalaisen eloisan persoonan kanssa!

Mennyttä vuotta summaillessa huomaa, kuinka mahdottoman paljon vuoteen on mahtunut. Kun on saanut elää puolet ajasta Espanjassa ja puolet Suomessa, niin tämä on ollut oikea tuplavuosi! Se on ollut minun kohdallani ihan huippua. Kaksinkertaisesti siis eloa ja oloa, vaikka toisaalta olen kyllä melko vähään tyytyvä ihminen. Kuitenkin juuri vahvat elämykset ja erilaiset maailman kolkat sekä ihmiset antavat minulle paljon paljon enemmän kuin mikään materia, jota olenkin ruvennut karsimaan ja välttelemäänkin. 

Viime kevään heräämisen näin kahdesti; kuinka La Atalaya Macorran rinteillä ruoho alkoi vihertää jo tammikuussa, kukat ja mantelipuut kukkivat niin kauniisti, että olin ihan myyty. 

Suomeen palatessani maaliskuun lopulla, meillä maalla oli vielä jopa hieman lunta. Onneksi kuitenkin ne pahimmat kelit ja pimeyden olimme onnistuneet skippaamaan. Pian jo ihastelimmekin Suomen kevään ensikukkasia sekä koivujen hiirenkorvia. Kirjaimellisesti luonto herää tuolloin, ja sitä on mahtava seurata ihan läheltä kun asuu keskellä luontoa. Eläimet ja ihmisetkin kömpivät esiin ”talviuniltaan”.

Ricon ensilumi

Suomen kesää oli ihana viettää. Minulle on ihan sama millainen ilma on, kunhan on valoa! On myös mukava olla töissäkin kesällä, kun pitkät valoisat illat tuovat energiaa niin, että jaksaa viettää myös vapaa-aikaa. 

Saunamökillä Peipon pesässämme tulee vietettyä paljon vapaa-aikaa

Espanjan kesä sitä vastoin ei sovi ollenkaan minulle, on aivan liian kuumaa ja luonto on ankean ruskea. Suomessa saunomme paljon kesäisin, mutta Espanjassa ei voisi ajatellakaan lisäkuumuutta – sitä paitsi maastopalojen vuoksi on vaarallista/kiellettyä lämmittää meidän puulämmitteistä kiuasta, aina voi jokunen kipinä piipusta sinkoilla rutikuivaan ympäristöön.

Viime kesänä kärvistelimme Espanjassa vain muutaman päivän.

Vuoden omia kohokohtiani olivat ehdottomasti niin silmäleikkaukseni keväällä (Espanjassa Sol Eyes), kuin polvileikkaus syksyllä (Salon sairaala). Ne molemmat parantavat elämänlaatuani, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lisäksi Marokon matkamme oli mieleenpainuva ja erilainen kokemus. Paljon erilaisia juhlia ja ilon aiheita on riittänyt, varsinkin lasten vuoksi, toinen tytär pääsi muuttamaan uuteen kotiin, toinen löysi uudet ja paremmat työtilat. Pojilla taas oli huippu työkeikka Lontoossa.  

Kovin paljon ikävyyksiä ei onneksi menneenä vuonna sattunut; muutama päivä lojumista Espanjan sairaalassa vatsakivuissa, mutta suurin surumme oli kahdeksan vanhan Sunny-koiramme yllättävä kuolema. Vanha koiraherramme Rymy on taas yllättänyt, että porskuttaa vain, vaikka välillä pelkäsimme jo pahinta.

Espanjalaisessa sairaalassa lisävirtaa. Huumori auttaa aina.

Miten sinun vuotesi meni? Oliko joku huippuhetki? Tai jäikö jotain erityisesti mieleen, olisi kyllä kiva kuulla siitä!

Olisi myös mukavaa, jos ehtisit edes muutamalla sanalla kertoa, onko joku jutuistani jäänyt vuoden varrella mieleesi, antanut jotain vinkkiä tai jollain tavalla auttanut. 

Toivotan teille kaikille onnea ja kaikkea hyvää vuodelle 2020 ja koko uudelle vuosikymmenelle! Meillä vuosi alkaa jälleen mukavissa merkeissä, 10-vuotis kihlapäivällämme. Elämään kuuluvat myötä- ja vastoinkäymiset, voimia siis niihin notkahduksiinkin! Toivon, että osaatte olla itsellenne myös hyväksyviä ja lempeitä. Kuten myös toisia kohtaan. Ja pidetään maapallostamme parempaa huolta valinnoillamme ja tekemisillämme!

Uutena Vuotena pitää taas yrittää hotkaista 12 viinirypälettä samaan tahtiin kellon lyöntien kanssa keskiyöllä.