Mars matkaan!
Nyt ollaan vihdoin
matkassa. Lähdön hetket olivat jokseenkin kaoottiset. Vaunun pyörän laakeri piti vielä vaihtaa, ja kattoluukku
oli juuri sopivasti lennähtänyt irti, se piti korjailla… Onneksi yksi
Köykän poikasista oli isona apuna. Sitten se totuus iski, joku lähtöpaniikki
kai, että apua, puoli vuotta pois kotoa. Yhtäkkiä koti ja tila ja kaikki
rakkaat tekivät mieleni haikeiksi. Viime hetkellä oli vielä muutenkin yllättävän
paljon muistettavaa, ja tietysti oli mukava jättää koti siistiin kuntoon. Mistä
niitä roskiakin vielä vaan ilmaantui!
Kaksosemme,
Daltonit, lähtivät saattajiksi matkalle. Heidät noudettiin matkan varrella
satamaan. He seikkailevat kanssamme viikon verran ja lennähtävät sitten takaisin
kotiin ja töihinsä. Ehdimme ajoissa kuitenkin, ei mitään ruuhkaa tsekkauksessa.
Asuntoautoja ja -vaunuja näyttää olevan muitakin.
Laivan
lähtöaika on viideltä iltapäivällä ja perillä se on seuraavana iltana
kymmeneltä Saksan Travemundessä. Laivalla on aikaa levätä, syödä. Syödä,
levätä. Pelaillaan korttia poikien kanssa. Ei näillä rahtilaivoilla oikein muuta
ohjelmaa ole. Mutta kuulostaa sopivalta minulle, viime päivät ovat olleet
suorastaan työntäyteisiä pakkauspuuhineen ja monine asiointeineen.
Nyt voin
vain nauttia. Odotan innolla kaikkea edessä olevaa. Koska Daltoneilla on
valtavan laaja historian tuntemus ja he muistavat vuosiluvuista lähtien
sota-asiat ja historian henkilöt, heidän kanssaan on valtavan hauska matkustaa.
Kerron myös Daltoneista joskus lisää, heistä saa – ja on saanutkin – vaikka kokonaisen
kirjan!
