Mars matkaan!



Nyt ollaan vihdoin matkassa. Lähdön hetket olivat jokseenkin kaoottiset. Vaunun pyörän laakeri piti vielä vaihtaa, ja kattoluukku oli juuri sopivasti lennähtänyt irti, se piti korjailla… Onneksi yksi Köykän poikasista oli isona apuna. Sitten se totuus iski, joku lähtöpaniikki kai, että apua, puoli vuotta pois kotoa. Yhtäkkiä koti ja tila ja kaikki rakkaat tekivät mieleni haikeiksi. Viime hetkellä oli vielä muutenkin yllättävän paljon muistettavaa, ja tietysti oli mukava jättää koti siistiin kuntoon. Mistä niitä roskiakin vielä vaan ilmaantui!

Kaksosemme, Daltonit, lähtivät saattajiksi matkalle. Heidät noudettiin matkan varrella satamaan. He seikkailevat kanssamme viikon verran ja lennähtävät sitten takaisin kotiin ja töihinsä. Ehdimme ajoissa kuitenkin, ei mitään ruuhkaa tsekkauksessa. Asuntoautoja ja -vaunuja näyttää olevan muitakin.


Laivan lähtöaika on viideltä iltapäivällä ja perillä se on seuraavana iltana kymmeneltä Saksan Travemundessä. Laivalla on aikaa levätä, syödä. Syödä, levätä. Pelaillaan korttia poikien kanssa. Ei näillä rahtilaivoilla oikein muuta ohjelmaa ole. Mutta kuulostaa sopivalta minulle, viime päivät ovat olleet suorastaan työntäyteisiä pakkauspuuhineen ja monine asiointeineen.

Nyt voin vain nauttia. Odotan innolla kaikkea edessä olevaa. Koska Daltoneilla on valtavan laaja historian tuntemus ja he muistavat vuosiluvuista lähtien sota-asiat ja historian henkilöt, heidän kanssaan on valtavan hauska matkustaa. Kerron myös Daltoneista joskus lisää, heistä saa – ja on saanutkin – vaikka kokonaisen kirjan! 

Viisastun tässä samalla!



Suositut tekstit