Vaunumme on linnamme

Vaikka asuntovaunun omistammekin ja kuulumme SF-Caravan ry:hyn, en luonnehtisi meitä ainakaan ihan "täysiverisiksi" karavaanareiksi. Ei sillä, että siinä olisi jotain negatiivista - päinvastoin, karavaanari on kaikkien kaveri, joka uskollisesti heilauttaa ratin takaa kättään. Karavaanarit ovat yleensä sosiaalisia, auttavaisia ja viihtyvät leirintäalueilla (yhteisöllisyydessä). Itse emme ole montaakaan yötä viettäneet leirintäalueilla, vaan ennemmin käyttäneet vaunua vaikka vieraillessamme ystävien luona. On helppoa ja mukavaa, kun oma yöpymispaikka kulkee mukana. Vaunu on myös toiminut meillä yömajana vieraillemme. Rakentaessamme taloa, vaunun ”keittiöstä” oli  paljon hyötyä. Hääyökin on muuten tullut vietettyä vaunussa! Naura pois!

Nyt vaunustamme tulee kotimme – linnamme – tulevissa seikkailuissamme. Jotta se tuntuisi mahdollisimman kodikkaalta, olen tuunannut vaunua enemmän kodin kaltaiseksi. Koti on jokaisella omanlaisensa, asujansa näköinen ja oloinen. Olen sitä mieltä, että koti on siellä missä sydänkin, vaikka kliseeltä voinee kuulostaa. Minulle koti merkitsee räsymattoa, torkkupeittoja, muutamia kauniita esineitä ja astioita, kirjoja, kynttilänvaloa. Ennen kaikkea kuitenkin ihmiset luovat kodin ja sen tunnelman, tärkeintä, että siellä on hyvä olla. Voin rakastaa ja olla onnellinen myös pikku vaunussa. Mietin, onko näin helppoa sanoa, kun omistaa myös maita, mantuja, talon... Noh, joskus en omistanut mitään, mutta olin vähävaraisempanakin onnellinen ja loin seinien sisälle kodin vaikka hyyryläisenä.

           

Mies on puolestaan hoitanut vaunun ulkoisesti kuntoon, huoltanut ja katsastanut. Vaunu on jo vanhahko, Solifer 5602. JP purki yhden väliseinän pyynnöstäni, että tilasta tulisi avarampi. Hän on tehnyt myös pientä tutkimustyötä, jospa löytäisimmekin Espanjasta jonkun oman pikku tilkun, mihin vaunun vetäisimme, erakoita kun vähän olemme luonteeltamme… miten lie sopeutuisimme leirintäalueelle, ainakaan pitemmäksi aikaa, hmmm!

Jää nähtäväksi, mihin tiemme vie. Nyt meille on sopivaa, ettei tarkkoja suunnitelmia tarvitse olla eikä tehdä, ainakaan matkan varrella. Perillä Espanjassa meitä odottaa valmis suunnitelma, yritys, joka on jo perustettu.

Totuus on, että ainoa todellinen hetki on tämä hetki - nyt juuri, minulle kirjoittaessani, sinulle tätä lukiessasi (annan arvoa sille, että käytit tämän hetkesi näin). Ison perheen huoltajana oli vaan pakko tehdä suunnitelmia ja ennakoida tilanteita kuin tilanteita, että se tämä hetki onnistuisi jotenkuten. Olla aina askeleen edellä, askeleen edellä kaikkia ja kaikkea... (joka on myös helmasyntini). Hetkessä eläminen ja varsinkin siitä nauttiminen ei tosiaan ole aina onnistunut tai se on ollut suorastaan mahdotonta. Nyt tähtään siihen. En murehdi eilistä enkä huoli huomisesta!

Yrityksestä Sunny Lock kerron varmasti lisää myöhemmin!