Tyhjä paperi, tyhjä pää?

Palautitko koskaan tyhjää koepaperia koulussa? Minä palautin kerran. En ollut lukenut kokeisiin enkä varmaan kuunnellut tunnillakaan. En osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Tai en viitsinyt edes yrittää, ehkä leikin tuolloin kovista...

Luin aikoinaan Julia Cameronin kirjan Tyhjän paperin nautinto (suosittelen kirjoittamisesta innostuneille). Tuon tyhjän koepaperin palautus ei ollut nautinto, vaan häpesin niin että sen jälkeen aloin valmistautua kokeisiin.

Ensimmäistä kertaa myös blogini historian (2,5 v.) aikana, minun tekisi mieli tarjota nyt tyhjää paperia. Pääni lyö tyhjää, vaikka sen pitäisi olla täynnä uusia ihania asioita.

Nytkö kaikki on jo sanottu, kirjoitettu?

Monille vuoden vaihtuminen merkitsee monen uuden asian alkua, uusia päätöksiä ja lupauksia. Ihan kuin edessä olisi tosiaan se tyhjä paperi (vaikkakin kalenteri), jota alkaa täyttää innolla kirjavin värein. Itse en ole vuosikausiin tehnyt uudenvuoden lupauksia. En nytkään tehnyt, mutta vuoden vaihtuminen merkitsi tällä kertaa minulle valtavasti. Halusin uskoa (höppänä minä), että kun kello lyö kaksitoista, kaikki muuttuu paremmaksi kuin  taikasauvaa heilauttaen. Ajattelin pistää uuden vaihteen silmään, kun edellinen vuosi oli kurjin ikinä, eikä vain koronan vuoksi - vaikka toki monia hyviäkin asioita oli joukossa. 

Jospa tämä vuosi olisi hedelmällisempi, värikkäämpi ja onnellisempi!

Olen liittynyt itseäni kehittäviin erilaisiin (netti)ryhmiin, aloittanut paremman huolehtimisen itsestäni ruokavalioineen. Tehnyt kirjoittamiseen ja luovuuteen liittyviä harjoitteita sekä perehtynyt opintojeni liiketoimintasuunnitelmiin, osallistunut jo nyt enemmän erilaisiin webinaareihin kuin joskus koko vuoden aikana. Olen päässyt pitkän tauon jälkeen mukaan myös teatteriporukkaan, josta olen tosi iloinen ja innostunut (hieman jo hengästyttää pelkästään tämän kaiken listaaminen.). On tullut myös solmittua uusia ystävyyssuhteita – Aurinkorannikko on ihmeellinen paikka, oli korona tai ei, täällä tutustuminen ja ystävystyminen on maailman helpointa, ja ympäri mennään ja yhteen taas tullaan! 

Plari pitkästä aikaa kädessä. Vuorosanoja harjoitellaan, vaikka muuten treenit ovat nyt tauolla.

Mutta kun fucking korona ei jätä meitä rauhaan! Andalusian tartuntatilanne on pahentunut niin, että Aurinkorannikon kaupunkien rajat ovat nyt kiinni. Me siis asumme Mijaksen alueella Entrerrios-nimisessä paikassa vuorilla. Monet ajattelevat Mijaksesta puhuttassa Mijas Puebloa, vuorella olevaa vanhaa kaupunkia, mutta Mijaksen alue on yllättävän laaja. 

La Atalaya Macorran vuorilla on hyvä asua, varsinkin jos omaa erakkoverta

Minut paremmin tuntevat tietänevät, että omaan yleensä positiivisen asenteen ja etsin asioista ja ihmisistä hyvät puolet. Tällä hetkellä minua kuitenkin surettaa ja harmittaa ja ottaa aivoon niin kovasti tämä loputtomalta tuntuva suo, ihan kuin minut olisi petetty! Eikä siis sen vuoksi, etten itse pääsisi tekemään jotain tai kulkemaan paikasta toiseen, vaan koen suurta myötätuntoa sairastuneiden, yrittäjien ja yksinäisten takia. Vanhusten takia… No juu, lista olisi loputon. 

Aina ei jaksa olla positiivinen, synkätkin päivät kuuluvat elämään!

Mutta pahoittelut ja surkuttelut eivät nyt auta eikä pelkkä toivominen paremmasta. Jokainen voi ”hoitaa oman tonttinsa” kunnialla, jotta saataisiin korona kuriin.

Ei tästä tullutkaan tyhjä paperi. Jospa lähtisin siitä ilahtuneena nyt tervehtimään aurinkoa aamuvoimisteluineen ja pyrin kääntämään mielen taas positiiviseen suuntaan, huomiseen luottaen!

Meillä aurinko nousee saunan takaa