Koirat Costalla

Lupasin kertoa, miten karvakuonoillamme, Leonbergin koira Rymyllä ja Yorkshiren terrieri Sofilla, alkaa elämä täällä Espanjassa sujua (14.9.2018 Koiruudet). Kun Rymy on jo eläkeiässä, silloinhan pitää tietysti päästä Costa del Solille eläkepäiviä viettämään.

Matka Suomesta Aurinkorannikolle meni koirien kanssa hienosti.  Laivamatka saattoi tuntua koirista jo hieman pitkältä ahtaissa oloissa, ja pienen pieni hiekkalaatikko kannella oli jätillemme tosiaan liian pieni. Mutta autossa molemmat viihtyvät – tai missä vain oikeastaan, kun saavat olla lähellä meitä. Ajelimme verkkaiseen tahtiin yli 3000 km yhdeksässä päivässä, eli otettiin pysähdyksiä ja jaloittelutaukoja.

Asettuessamme leirintäalueelle Fuengirolan ja Mijaksen välimaastoon, Camping Suomi Villageen, alkoivat kuitenkin pienet haasteet. Koiramme kun ovat maalaistolloja, omissa oloissaan maalla tottuneet elämään, pitikin ruveta haukkumaan aina ohikulkijoille, joita tietysti leirintäalueilla riittää, vaikka paikkamme olikin kiva ja rauhallinen.

Hankimme aidat, ettei tarvitsisi pitää karvakuonoja jatkuvasti hihnassa, sekin on maalaisille vähän outoa, kun kotitilalla saa aina olla vapaana. Jostain raosta pikku Sofi kuitenkin välillä pääsi luikahtamaan omille teilleen. Sitten yllättäen tuli eteemme tämä mukava vaihtoehto Atalaya y Macorra nimisestä paikasta: saimme vetää vaunun maatilalle vuorten syleilyyn, josta saimme vielä mukavan pienen kämpänkin vuokrattua. Kuinka ihanaa myös koirille, valtavalla aidatulla terassilla saa olla aina vapaana.

Maatilalla on luonnollisesti monenlaisia eläimiä. Pikku Sofi on hullun rohkea; rinta rottingilla se ajaa kukkoa ja haukkuu komentaen lampaita ja vuohia. Kissoja vahtaa silmäkovana, etteivät ne vain tule omalle alueelle.

Tilan vahtikoirat ovat puolestaan vähän kuin jonkun lastenelokuvan ilkimykset. Narttu varsinkin on hanakasti näyttänyt, kuka on pomo ja Rymy on saanut jo kerran hampaat häntäänsä ja kaulaansa. Toisaalta me olemme todella turvassa kaikki, tänne ei ulkopuoliset uskalla tulla. Meidät vahdit ovat alkaneet hyväksyä ja uskovat jos kommennamme ne loitommas.

Kaupungilla näkee lähinnä pienikokoisia koiria, mutta täällä maalla isoja, rähjäisiäkin, ja niitä onkin joka tilalla, joskus koko laakso kaikuu koirien haukuista. Ohi ajaessa ne näyttävät jopa vauhkoilta ja pelottavilta, sellaisilta Disneyn koirajengeiltä, joita on syytä pelätä. Mutta hiljalleen arki alkaa sujua, kun jokainen oppii tietämään oman reviirinsä ja paikkansa. Sofilla on kyllä vielä vähän oppimista! Se on kyllä sikari suussaan melkoinen pimu!

Käynnit rannalla ovat varmasti koirille ihan parasta. Ne silminnähden nauttivat, Rymy juoksee veteen ja ui, hakee palloa ja rengastaan onnellisena. Sofi heittäytyy hiekalle ihan kuin aurinkoa ottamaan tullut daami. Väistelee aaltoja ja haukkuu merisiilin kuorelle.

Katukuvassa parivaljakko herättää myönteistä huomiota. Niin iso ja niin pieni. Espanjalaiset heittäytyvät rapsuttelemaan ja jopa pusuttelemaan varsinkin Sofia. Vaikka Rymy on iso, mutta kun se kulkee niin sopuisasti pienen kanssa, saa ihmiset varmasti heti huomaamaan, ettei se voi olla vaarallinen. Kyllähän tuo nyt näyttääkin niin lempeältä! Kukaan ei ole tullut sanomaan, että pitäisi käyttää kuonokoppaa, emmekä ole nähneet niitä kuin kerran. Vain kelloja ja aurinkolaseja kaupusteleva tummaihoinen mies tuntui pelkäävän, ei uskaltanut mennä ohi kun kysyttyään meiltä ensin lupaa. Eipä tullut tyrkyttämään tuotteitaan!

Ravintoloihin koirat ovat olleet tervetulleita. Erään baarin omistajapariskunta halusi ottaa monta kuvaa Rymystä, kyselivät sen nimeä. Kuvatessaan kutsuivat sitä: ”Rrrumaa!” Ehkä pitää jatkossa käyttää helpompaa nimeä, vaikka kennelnimeä Zander, joka voi sopia paikallisten suuhun helpommin, eikä Rymykään loukkaannu… 

Sofi oli kerran ravintolassa omassa kassissaan, kun vähän matkan päähän ilmaantui toinen koira. Kassissa on lenkki, joka kiinnitetään koiran pantaan. Yhtäkkiä kassi meni ympäri lattiaa Sofin perässä; koira oli päässyt pujahtamaan ulos ja  juoksi kassi perässään toisen koiran luo. Se oli kyllä hassu näky. Täytyy varmaan laittaa kassiin joku paino...

Koiratkin siis viihtyvät täällä jättäen omat jalanjälkensä rannalle! Kenties myös monien ihmisten mieleen mukavan muiston ja ehkä synnyttävät jollekin jopa koirakuumeen!