Vuorten aitiopaikalle

Sen vain tietää, mikä paikka tuntuu kodilta, ja kun sopiva yllättäen tuli eteen, emme jahkailleet päätöstä. Vuoret vain vetivät puoleensa, ja päädyimme Coinintien varrella sijaitsevalle maatilalle talon vuokrattavana olevaan päätyhuoneistoon, joka on 12 km matkan päässä Fuengirolasta. Ei siis tunnu lainkaan pitkältä matkalta meille, koska olemme tottuneet Suomessakin ajelemaan maalta töihimme, mies jopa 70 km suunta.

Poden korkean paikan kammoa ja minua huimaa todella herkästi niin, että saan korkealla kamalia väristyksiä ja vatsankouristuksia - mutta silti olen valmis ajelemaan vuoristoteitä, että saan olla sielunmaisemani aitiopaikalla – henkeäsalpaava kauneus aukeaa ihan jopa liiankin hulppealta parvekemaiselta terassilta, joka on oikeasti kuin puolipyöreä aitiopaikka luonnon näytelmään.

Kymmenisen vuotta sitten lomailimme Ranskassa pienessä Massoins-nimisessä kylässä keskellä vuoria, lähellä Nizzaa. Rakastuin jo silloin vuorten alati vaihtuvaan valoon, varjoihin ja väreihin, joita vuorokaudenajat poimuttavat eri lailla, eri suuntiin. Kukapa ei nauttisi hienoista auringonnousuista ja -laskuista, miten taivas värjäytyy eri sävyihin auringon pilkistäessä vuorten takaa tai illalla hiipiessä niiden taakse. Pilvet roikkuvat joskus huippuja alempana sadunomaisesti ja saavat aikaan hienoja esityksiä muotoineen ja värien kirjoineen.

Luin vuosia sitten Eija Wagerin kirjaa Vuorten valo, jota lämpimästi suosittelen. Ihailen suomalaisnaisen rohkeutta, joka uskalsi lähteä yksin Italian vuoristoon ja laittaa omaa maatilaa kuntoon ja selvitä kaikista vastoinkäymisistä. Vaikka itse olemme heti tehneet pientä pintaremonttia, saan kaiken muun maatilaidyllin maisemineen ohessa näkemättä enempää vaivaa. Ehkä kun tutustumme sympaattisen oloiseen isäntäämme ja naapureihin paremmin, voimme toki auttaa missä osataan. Eläimet kuuluvat myös pihapiiriin (koirat, kissat, lampaat, vuohet, kukot ja kanat).Jos pitää gekoista, niitä saa myös oman katonkin alle, jos ei pidä ikkunoissa ritilää. Kättä kurottamalla voi tarttua viininrypäleisiin. 

Ketään ei myöskään vaunumme häiritse, se on hyvä siinä mihin sen laitoimme. Vaunu tarjoaa hyvät lisätilat yöpyville vieraillemme. En ole unohtanut downshiftailuamme – itse asunto on hyvin pieni, ja olemme tuunailleet vanhan vuokralaisen tavaroita mieleiseksemme ja hankintoja tehdessämme mietimme tarkasti mitä tarvitaan (edelleen, ei yhtään vaatehankintaa!).

Kuluneen vuoden aikana perheenjäsenillemme on tapahtunut suuriakin elämänmuutoksia ja meillä on vallinnut oikea muuttobuumi. Keväällä äitini ja molemmat tyttäreni muuttivat, ja muuttoapuna ollaan tietysti oltu. Sisarieni lapset ovat niinikään muuttaneet ja ensi keväänä muutto on edessä todennäköisesti myös kaksosillamme Daltoneilla pääkaupunkiin.

Muuttaminen tuo kelle tahansa aina ison muutoksen elämään. Onneksi omassa perheessäni muutokset ovat olleet positiivisia ja omasta halusta tapahtuneita. Joskus elämässäni on käynyt niinkin, että muuttaminen on ollut pakollista olosuhteiden vuoksi. Toinen kaksosista ilmoitti aikoinaan muuton edessä: ”minä muutan täältä vain oman kuolleen ruumiini yli”. Mutta lopulta muutos on aina ollut askel parempaan ja uuden alku. Myös lapsille, jos vanhemmat ovat tyytyväisiä ja tasapainoisia. Niinhän se on; kun ovi sulkeutuu, uusi avautuu, ja sen takana odottaa elämisen arvoisia asioita, kun vain ottaa tulevan avosylin vastaan!