Syksyn ja kesän rajalla Ranskassa

Saavuimme illan suussa Lyonin lähellä olevalle Camping l´Oiseloniin. Vastaanottovirkailija tietysti aloitti keskustelun ranskan kielellä, ja samalla tajusin, ettei mieleeni noussut ainuttakaan sanaa, vaikka ranskaa joskus olen opiskellutkin. Aivojen kääntäminen yhtäkkiä toiselle kielelle ei vaan nyt onnistunut, kun juuri oli yrittänyt takellella saksaksi. Kun mies näki passista, että olemme Suomesta, hän alkoikin iloisesti jutella englanniksi. Nykyään ranskalaiset kyllä taitavat englannin, eivätkä vaikuta töykeiltä, vaikkei ranskaa osaisikaan. Niin kuin ehkä joskus muinoin. Yö maksoi vain 28 €, mutta ei paikka kovin kehumisen arvoinen ollutkaan. Vessoissa ei edes wc-paperia…

Kävelimme jo hämärän laskeuduttua Chevize nimiseen kylään. Ilmassa oli syksyn tuntu, viileä kirpeys, puut varistivat kellastuneita lehtiään. Virittelimme samalla ranskan kieltä, mukavaahan on toimia tai ainakin yrittää aina maan kielellä.

Menimme Les Allies ravintolaan, jolla on mielenkiintoinen tarina. Rakennus oli ainoa, joka selvisi saksalaisten kostotoimista 1.9.1944. Koko muu kylä poltettiin. Söimme kielen mennessään vievää uunissa friteerattua Camembertiä, pihvejä tai mustekalaa. Viini maistui täydelliseltä.

Matkamme jatkui seuraavana päivänä Ranskan teillä kutkuttavan viehättävissä vuorimaisemissa. Kesä tuli vastaan Lyonin ja Montpellierin välimaastossa. Äkisti lämpötila kohosi +22 ja siitä +25 asteeseen. Vaatekertoja alkoi vähentyä matkalaisten päältä. 

Päädyimme Montpellierin lähellä olevalle Camping Domaine de la Bastide leirintäalueelle. Tämä alue olisi lapsiperheiden unelmapaikka, mutta kesäsesongin päätyttyä ei yhtään lasta näkynyt (eikä kuulunut, heh). Yön hinta oli 38 €. Ihan kiva ja siisti paikka, mobiilitalot oli rakennettu puusta ja niissä oli nätit harjakatot.

Iltapalapöytämme täyttyi Carrefourista ostetuista ranskalaisista herkuista; patonkia, croisantteja, juustoja, ranskalaista siideriä… Ostoskokemus oli kyllä erikoinen, kassoja oli oikeasti varmaan sata. Joissain luki Cartepasse ja jotkut kassat oli tarkoitettu asiakkaille, joilla oli laite, jolla olivat jo itse hinnoitelleet tavaran kärryyn laitettaessa. Tavallisille kassoille oli 50 m pitkä yksi jono, josta siirryttiin aina vapaalle kassalle. Koska emme pidä jonottamista, valitsimme itsepalvelukassan. Onneksi auttavaa henkilökuntaa oli lähellä, koska neuvoa tarvittiin muutamankin kerran. Pääsimme lopulta ulos patonkeinemme!

Seuraavana aamuna (huonosti nukutun kuuman yön jälkeen) suuntasimme nokan kohti Espanjaa ja Barcelonaa. Viikko ollaan oltu nyt matkassa, aika on mennyt nopeasti. Tilasimme lentoliput Daltoneille, lentävät Barcelonasta kotiin, kunhan ensin tutustumme myös tähän kiinnostusta herättävään kohteeseen.