Kaunis El Chorro
Lähdimme viettämään pientä retkipäivää El Chorroon. El Chorron pieni kylä sijaitsee Andalusiassa, Etelä-Espanjassa, noin tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta sisämaahan. Se on suosittu nähtävyys Espanjassa, oiva retkikohde varsinkin maastopyöräilijöille ja retkeilijöille. Tie on turvallinen, korkeanpaikankammoisenkaan ei tarvitse pelätä.
Vuorimaisema sekä kalliot ovat paikoin hyvin samantapaisia kuin El Torcalissa, ja Antequeran alue sijaitseekin lähellä, joten nämä retkikohteet voinee vaikka yhdistää. El Torcalissa vierailimme talvella (https://sirocco-posti.blogspot.com/2019/01/ihmeita-taivaan-tuntumassa.html).
Paikoin tie kulkee jopa hieman kallion alla. Välillä kalliomuodostelmat muistuttivat kasvoja tai hahmoja, ihan kuin joku olisi tarkkaillut meitä.
Matkan varrella voi ihailla myös kauniita, turkoosina hohtavia laguuneja tai järviä. Rannassa on vuokrattavana kanootteja ja polkuveneitä. Voiko olla rentouttavampaa tekemistä kuin meloa paratiisin oloisessa ympäristössä hiljaisuudessa, vain lintujen liverryksiä ja tuulen henkäyksiä aistien.
El Chorro on 245 asukkaan pieni kylä. Hauskaa on, että kylässä on oma rautatieasema. Caminiton rautatietä on käytetty myös elokuvissa Von Ryan's Express ja The Night Heaven Fell. Söimme pienessä kuppilassa aseman kyljessä - paikka oli täpötäysi ja tuntui olevan hotellin ravintolaa suositumpi.
Suositun kohteesta tekee myös Caminito del Ray, kuninkaan polku, joka kiertää pitkin vuoren seinämiä ja ylittää Gaitanesin rotkon. Itse tyydyin vain jalkavaivaisena katselemaan, kun jotkut kiertelivät reitillä. Olen kuullut, että reitti on kyllä turvallinen ja hieno kokemus, jonka kestävät nekin, jotka eivät niin pidä korkeista paikoista.
Caminito del Rey syntyi alunperin huoltoreitiksi El Chorron kylän sekä patotyömaan välillä. Reitti nimettiin kuninkaan poluksi vunna 1921, kun Espanjan hallitsija Alfonso XIII kulki sitä pitkin padon avajaisiin.
Mietimme, millaista mahtaa olla ja elää El Chorrossa. Emme tavanneet ketään, keltä sitä olisi voinut kysyä. Ehkä aseman baarin pitäjä oli kyläläisiä, mutta hänellä oli kiire palvella turisteja. Niin - sellaista se elämä varmaan onkin...
