Huh hellettä - heinäkuussa Espanjassa
En välitä kovin helteisistä säistä. Kesälomani ajankohtaan en kuitenkaan voinut vaikuttaa, ja se osui tänä vuonna heinäkuuhun. Niin oli lähdettävä katsomaan, että Espanjan kodissa on kaikki hyvin, oli kuinka kuuma hyvänsä.
Saavuimme Espanjaan keskellä yötä, ja meitä vastaanotti todellakin kuuma, hiostava ilma. Ei se kyllä hassummalta tuntunut, vaan oikeastaan lomameiningiltä! Perillä Mijas Costan La Atalaya Macorran vuoristossa kaikki tuntui olevan samoin kuin lähtiessämme maalis-huhtikuun vaihteessa. Sisällä ei edes ollut kovin ummehtunut ilma, eikä minkäänlaisia ötököitä ollut ilmaantunut poissaollessamme. Jopa huonekasvit olivat pärjänneet! Hieman vain pölyä ja hämähäkin seittejä.
Valtava kaskaiden siritys laaksossa oli huumaavaa. Aamun sarastaessa laakso aukeni meille kuitenkin ruskeana ja kuivana. Hevosten laaksomme oli valitettavasti tiessään, samoin ihastuttavat appelsiinipuut. Kaivinkone jatkoi alueen möyhimistä, joku rakentaa jotain. Mutta jokien ylityskohdat oli päällystetty, se on kiva juttu, joka helpottaa ajamista. Nyt joet ovat kyllä vallan kuivuneet.
Kun lähdimme liikenteeseen, huomasi, ettei juuri mikään sittenkään ollut niin kuin talvella - ei tietenkään. Mutta en ole kesällä matkaillut lämpimissä maissa, ja vaikka toisaalta tiesin että kuivaa on, silti karuus hätkähdyttää. Kasvillisuus on ruskeaa ja kuollutta, kukkameristä ei ole tietoakaan.
Voi vain kuvitella, kuinka herkästi täällä tuli roihahtaisi. Vajaa kymmenen vuotta sitten laaksossa riehuikin iso tulipalo, ja pihan iso puu ja kasvillisuus rinteellä muistuttaa vieläkin siitä mustuneine runkoineen. Palo oli aivan talossamme kiinni.
Joitakin kukkapensaita sentään on tullut vastaan. Maatilan pihalla viinirypäleet ovat kypsyneet ja ne ovat kauniit katsella.
Liikenteessä on rauhallista, kukaan (espanjalaiset) ei roiku puskurissa kiinni. Kaksipyöräiset ovat luonnollisesti kesäaikaan lisääntyneet ja niitä puikahtelee joka kolosta, joten on ajettava entistä varovaisemmin. Kylämme ravintola on suljettu. Minä kun niin odotin heidän grillissä paistettua lihaansa, munakoisoannoksia ja henkilökunnan valloittavaa iloisuutta sekä vieraanvaraisuutta! Tiistaimarkkinoista ei ollut tietoakaan, yleensä väkeä pursuava Feria-alue oli tyhjä. Paikalliset ovat tainneet kaikota muille maille.
Turisteja sitten rannalla ja Paseolla riittää ja turistijunat tekevät kierroksiaan. En koe olevani turisti. Ehkä jonkin sortin soluttautuja? Viihdyn paremmin rannalla talvella, silloin kun siellä ei ole tunkua ja voi leikkiä koirien kanssa, en ole auringonottajatyyppiä. Tällä reissulla meillä ei ole koiria mukana, tuntuukin oudolta ettei tarvitse huolehtia jatkuvasti jostain muusta.
Nyt voin huolehtia itsestäni täysin, ja kipeästä koivestani. Jäykkä jalka yrittää varjostaa elämääni, mutta yritän olla välittämättä siitä. Se ei ole kovin helppoa, koska se muistuttaa itsestään lähes koko ajan.
Vuorella tuuli ei petä kesälläkään, ja sitä toivoin ja ajattelin etukäteen, että ehkä meillä ei ole niin helteistä tuulen ansiosta. Johtajalampaan kello helkähtelee kuitenkin kuten ennen, sen ääntä olin kaivannut. Samoin maatilan muita ääniä, erikoisia lintujen ääniä ja espanjan kieltä. Komean kukon kiekumista. Uusia pikkuisiakin on syntynyt.
Olen onnekas, että saan nauttia elämästä, jollaisen olen voinut valita. Vaikka päivällä on hiki hatussa, on ihmeellistä istua terassilla keskellä yötä úimapuvussa viiniä siemaillen ja tähtitaivasta ihaillen. Se ei onnistuisi talvisaikaan! Ja noh, ehkä kuitenkin tässä kuumuudessa tuntuu tosi kesältä ja turistien joukossa puhkeaa kunnon lomafiilis! Rakastan siis Espanjaa kesät talvet!
