On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin
Kuvan teksti on asuntovaunumme kynnysmatossa. Viime syksynä kun suuntasimme vaunuinemme kohti Espanjaa, meillä ei ollut hajuakaan, minne menisimme, joutuisimme ja päätyisimme. Saati, että löytäisimme oikean helmen asuinpaikaksemme.
Muumilaakson tarinoihin liittyy paljon elämänviisauksia. Lainaan Nuuskamuikkusen sanoja, että on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin. Jotkut sanovatkin, että matkan paras osuus on, kun palaa kotiin.
Koti on rakas paikka ihmiselle, turvasatama, rauhan tyyssija, mitä kenellekin... Vaikka matkustaessa on mukavaa, reissussa silti vähän rähjääntyy, ja niin se tosiaan on, että kotiin on aina hyvä palata.
Mutta entä, jos matkan kohde onkin toinen koti? Vaikka Casa de Montana Espanjassa on ollut meillä vasta vajaa vuoden, perillä kesälomareissulla tuntui myös siltä, kun olisimme tulleet kotiin. Casa de Montanaan ja koko alueeseen ehti kiintyä viime talvena puolen vuoden rupeamamme aikana. Toki kotiutumiseen vaikutti myös se, että teimme siitä omannäköisemme; remontoimme ja hankimme huonekalut, astiat, taulut, puutarhakalusteet.
Oli kyllä vähän haikea lähteä takaisin Suomeen lyhyen kesäloman jälkeen, vaikka kuumuus teki siitä toisaalta helpompaa. Tunne on kuitenkin ollut hieman sekava. Mihin ollaan lähdössä tai palaamassa? Mihin lähden että voin tulla takaisin? No mutta mikäs sen suurenomoisempaa: Aina kotiin! Tuntui kyllä kivalta palata myös Suomeen Espanjan helteestä, ja 4750 ajokilometrin jälkeen olo oli nuhjuinen ja rähjääntynyt.
Ehkä me vain aina lähdemme jotta voimme tulla myös takaisin, suuntaan jos toiseen; on suuri onni, että meillä on mahdollisuus nähdä maailmaa ja pitää kahta kotia, kahdessa maassa. Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan, sanoi Muumipappakin.
