Kotiutumista ilon pisaroissa
Camping Suomi Village
Kun keväällä
kävimme tutustumassa Camping Suomi Villageen, alue ei heti tehnyt meihin kovin
suurta vaikutusta. Vähän rapistunutta ja kulunutta, mutta kuitenkin kodikkaan
ja turvallisen oloista, maisema maaseutuympäristössä upea, meitä miellyttävä.
Paikka sijaitsee Fuengirola-Mijas tien varrella, vuoren rinteessä, ja lukeutuu
Mijaksen alueeseen.
Päätimme kokeilla
paikkaa, sen sijainti on meille juuri sopiva. On luontoa ja rauhaa, mutta kaupunki,
sekä Mihas että Fuengirola, ihan muutamien ajominuuttien päässä. Koirat ovat myös
tervetulleita.
Vastaanotto oli lämmin. Saimme katsella rauhassa paikkaa ja valita vapaista paikoista mieluisimman. Miellyimme n.60 neliön paikkaan, josta on upea näköala vuoristoon ja Mihakseen. Alueella on paljon englantilaisten mobiilitaloja, jotka ovat suuren osan vuodesta tyhjillään. Rauhaisaa siis on, vaikka täällä talot ja vaunut voivat olla kylkikyljessä, samanlaisia turvavälejä ei vaadita kuten Suomessa. Ravintola ja uima-allasalue saunoineen ovat myös erittäin viihtyisän ja siistin näköiset, merikin näkyy.
Vastaanotto oli lämmin. Saimme katsella rauhassa paikkaa ja valita vapaista paikoista mieluisimman. Miellyimme n.60 neliön paikkaan, josta on upea näköala vuoristoon ja Mihakseen. Alueella on paljon englantilaisten mobiilitaloja, jotka ovat suuren osan vuodesta tyhjillään. Rauhaisaa siis on, vaikka täällä talot ja vaunut voivat olla kylkikyljessä, samanlaisia turvavälejä ei vaadita kuten Suomessa. Ravintola ja uima-allasalue saunoineen ovat myös erittäin viihtyisän ja siistin näköiset, merikin näkyy.
Saimme heti myös
apujoukkoja siirtäessämme vaunun paikoilleen. Täällä aistii miellyttävän
me-hengen, ollaan heti valmiita auttamaan ja tullaan juttelemaan avoimesti. Samoin
kaupungilla syntyy helposti keskusteluja muiden suomalaisten kanssa. Puheenaiheet
pulpahtelevat luonnollisesti ja täällä meillä on yhdistävä tärkeä tekijä,
suomalaisuus. Toki olen myös heti yrittänyt puhua paikallisille espanjaa, sen
mitä tässä vaiheessa on osannut. Yritetään tietysti maassa maan tavalla.
Downshiftaajat
Oman ”leirimme”
pystyttäminen on vienyt aikaa, eikä sitä ole helpottanut sateet. Nauroimme olevamme
oikeita downshiftaajia katsellessamme mustalaisleiriä muistuttavaa kaaostamme,
halutessamme vapaaehtoisesti pieniin ahtaisiin tiloihin, jotka asettavat
haasteita tavaroiden paikoille ja toimimiselle. Virittelimme kuoharin korkista jäänyttä
rautalankaa koukuksi (downshiftaajatkin voivat Espanjassa juoda yhtä hyvin
kuoharia, jota saa jopa parilla eurolla)… Roskiksen luota löydettiin hyviä lautoja ja toisella kertaa pieni pöytä palleineen… Kaikkea ei tarvitse ostaa jos käyttää mielikuvitusta
ja luovuutta.
Oikeasti
haluan vähän downshiftata, enkä ole ostanut ensimmäistäkään vaatekappaletta,
ennen saatoin tehdä sen jo ennen hotelliin kirjautumista. Pesänrakentajatyyppinä
kuitenkin joitain kodinhankintoja on tullut tehtyä (Ikeassakin on tullut
käytyä). On ollut niin ihanaa päästä laittamaan vihdoin talvikotoamme ja
keittämään jauhelihasoppaa pikku liedellä. En osaisi elää jos en saisi laittaa ruokaa.
Jos päädymme jäämään tälle alueelle
pidemmäksi aikaa, rakentelemme pihaa ja laitamme aidat. Täällä saa hyvin vapaat
kädet ja siistimmät nurkat ovat tietysti kaikille asukeille mukava asia.
Nyt
kirjoitellessani sata salamaa taas iskee tulta ja vettä tulee solkenaan. Mutta
ilonpisaroita ne minulle ovat. Koiratkaan eivät pelkää vaan kääntävät kylkeään jaloissani
unisina. Kyllä täällä on paistanutkin ja luvassa on seuraavat kymmenen päivää aurinkoa.