Rikas rakas Rico

Säikähdin, sainko rytmihäiriöitä tuntiessani nopeita lisälyöntejä sydämelläni. Mutta – nehän ovatkin uuden pienen perheenjäsenemme sydämen läpätystä omaani vasten. Sekin varmaan tuntee oman sykkeeni rauhoittavana, niin luottavaisesti se rintaani vasten painautuu.

Rymy-koiramme on ollut loistava vahti, jota voi pitää vapaana niin Suomessa kuin täällä Espanjassakin. Se ei lähde omille teilleen, vaan pitää huolta omistaan ja alueestaan. Se on karvaa vaille yhdeksän vuotta, eläkeikäinen harmaaparta jo, vaikka onkin vielä ihan terässä.

Mietimme, että olisi järkevää ruveta miettimään Rymylle koulutettavaa oppipoikaa. Koiran sanotaan oppivan parhaiten toiselta koiralta, joten ”seuraaja” ehtisi oppia vielä mestarilta parhaat opit. Haku ei meillä kuitenkaan päällä ole ollut. Liekö sattuma vai kohtalo puuttunut peliin, mutta eräänä päivänä kotiin ajellessamme laakson toista puolta, suloisen talon aidan takana hypähteli joukko täplikkäitä ja laikukkaita pentuja emoineen. Pysähdyimme ihailemaan niitä. Emo oli kaunis ja reipas, iloisesti heilutteli häntäänsä. Yksi pennuista istui paikallaan ja tuijotti meitä.

Tuijotus porautui sieluuni ja tuli uniini. Ympärilläni täällä maatilalla on monenlaisia eläimiä, pentuja, poikasia, kilejä, karitsoja. Kaikkihan ne ovat aina ihastuttavia.  Mutta tämä pentu ei jättänyt mieltäni rauhaan.

Täällä vuorilla syntyvistä koirista ei koskaan tiedä, mitä rotua ne ovat ja millaisia niistä tulee luonteeltaan. Useimmat vahdit täällä näyttävät suorastaan pelottavilta. Päätimme kuitenkin lähteä käymään talolla kyselemässä pennuista enemmän. Teimme valmiiksi espanjankielisiä kysymyksiä kaikesta mahdollisesta, mitä koiraa hankkiessa on tarpeellista kysyä ja tietää.

Huutelimme portilla ”hola!” ja isäntä tuli avaamaan meille portin – heti avoimesti espanjalaiseen ennakkoluulottomaan tyyliin. Talo oli kuin satukirjan sivulta ja kymmenen pientä koiranpentua pyöri patiolla emonsa vartioimina. Isäntä kertoi, että olimme tulleet kreivin aikaan, seuraavana päivänä he olisivat viemässä pennut myytäväksi, koska ovat itsekin juuri muuttamassa pois. ”Nämä eivät maksa mitään, ottakaa niin monta kun haluatte”, mies sanoi. Kerroimme, että meille riittää yksi.

Siinä pentujen kanssa leikkiessämme ihastukseen sekoittui surumielisyyttäkin. Yhtäkkiä tuntui kuin olisimme olleet orpokodissa, jossa kaikki katsovat anovasti ja vanhemmat arvioivat niitä ulkonäön perusteella ja yrittävät tutkia käyttäytymistä. Kaikki pennut olivat yhtä ihania, ja on parempi olla miettimättä, mihin ne lopulta päätyvät. Täällä myydään eläinkaupoissa lasivitriineissä eläimiä, niin kissoja kuin koiria. Ensimmäistä kertaa nähtyäni ostoskeskuksen eläinkaupassa pikku Yorkkeja ikkunassa, en meinannut uskoa silmiäni. Siellä voi mennä myyjälle osoittamaan haluamaansa: Un perro por favor, yksi koira kiitos!

Kuitenkin se ensimmäinen, joka tuli heti luoksemme, tuntui olevan meille tarkoitettu. Nostaessani sen syliini, se painoi päänsä kaulani mutkaan. Pysyi siinä ihan hiljaa. Sitten se huokaisi ja melkein kuulin sen pyytävän: ”Ota minut!” Se vaikutti toisaalta rauhalliselta, toisaalta reippaalta. Luottavaiselta.

Niin lähdimme poika kainalossa kotiin. Vaihdoimme isännän kanssa puhelinnumeroita, sovimme, että viemme hänelle kiitokseksi hyvää viiniä, kun ei kerran huolinut maksua. Oli hyvä nähdä, että kyseessä ei ollut tehtailija, pennut olivat saaneet kasvaa ensimmäiset kaksi kuukautta hyvässä ja huolehtivassa kodissa, eivätkä myöskään olleet löytökoiria.

Kotona nostimme maljat ja annoimme uudelle tulokkaalle nimen Rico. Sana Rico on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi rikas. Ajattelimme sen sopivan tälle kaverille, sillä voimme tarjota sille varmasti monin tavoin rikasta elämän sisältöä ja rakkautta. Rakkaus on parasta rikkautta. Rico rikastuttaa varmasti myös perhettämme monin tavoin!

Oppipoika pääsi heti Rymyn koulutukseen. Ei esimerkiksi kannata mennä norkoilemaan toisen ruokakupille. Ensimmäiset päivät ovat jo osoittaneet, että Rico on reipas, ei edes pelkää imuria. Se syö hyvin, tosin vähän ahmimalla, ja nukkuu yönsä. On jo ottanut vahtipaikan oven edestä, kelpo poika!

Tänään kävimme eläinlääkärissä, pentu sai passin, rokotuksen ja sirun. Se painoi liki viisi kiloa ja oli terve. Muut asiakkaat huutelivat ihastuneina lähtiessämme: ”Enjoy!”

Varmasti nautimmekin, mutta jo kolme koiraa kasvattaneena tuntee ja tietää myös vastuun sekä huolen, ja harmejakin on aina jonkinmoisia luvassa. Mutta koira on kuitenkin ihmisen paras ystävä! 

Ystäväni kommentoi hauskasti, että yllättävä ricastuminen varmasti hymyilyttää. Kyllä! Kuten myös yllättävä rakastuminen!