Automuseo Malagassa

Kun autoista kiinnostuneet vanhin poikamme ja miniämme lomailivat luonamme, päätimme tehdä retken Museo Automovilístico de Málagaan. Olin saanut vinkin, että näyttely on hienosti koottu ja viehättää niin miehiä kuin naisiakin. Miksei lapsiakin.

Näin todella oli! Museo sijaitsee Malagan keskustassa arkkitehtonisesti upeassa rakennuksessa, vanhassa tupakkatehtaassa. Sisäänpääsymaksu on 8,5 euroa. 

Ajoneuvot tulivat näyttävästi esille korkeissa huoneissa ja pitkien valoisien ikkunoiden edustoilla, aurinko pääsi kauniisti leikittelemään kiiltävien peltien pinnoilla, muotoja korostaen.

Autot olivat järjestelty aikakausien mukaan, ja minusta oli mukava idea, että autojen vieressä oli myös nukke, jolla oli aikakauden mukainen vaatetus – muotia kulloisessakin ajassa. Sellaisissa ”hepenissä” silloin nautittiin vauhdin hurmasta – joskaan vauhti ei ole ollut tietenkään kovin hurja, ja ratin takana olivat ennemminkin miehet.

Yllätyin, että näytteillä oli myös paljon muutakin kuin autoja, joten ihasteltavaa todella riittää myös naisille, vaikka mikseipä miehiäkin voisi kiinnostaa, esimerkiksi millaisessa asussa Marilyn Monroe tai Doris Day oli ollut auton kyyditettävänä. 

Näytteillä oli vaatteiden lisäksi yli 300 vintage-hatun kokoelma ja myös suurien muotitalojen, kuten Chanelin ja Diorin päähineitä. Hatuthan sieltä autosta nimenomaan pilkistivät kaduilla kulkevien ihasteltavina. Matkalaukkuja ja –rasioita, ja muitakin ajan henkeen kuuluvia tavaroita tennismailoista lähtien oli hauskasti esillä. Kauniit, erikoiset penkit houkuttelivat myös välillä istahtamaan, mutta myös ne olivat näyttelytavaraa, joihin ei sopinut pyllähtää.

 

Jokaisen auton tai muun näyttelyesineen vieressä oli kyltti, josta sai lukea tiedot tai tarinan. Surullisin love story oli, kun portugalin prinssi-Pedron isän tapattama rakastettu Ines oli kaivettu haudasta prinssin tultua kuninkaaksi, ja uusi kuningas istutti suuren rakkautensa luurangon kuningattarekseen.

Auto on itselleni tärkeä kulkuneuvo, jota ilman olisi vaikea tulla toimeen, tarvitsen sitä niin Suomessa kuin Espanjassa, koska kotoa ei ole julkisia yhteyksiä töihin tai kaupunkiin asioille. Aikoinaan suurperheen äitinä olisi myös ollut haasteellista olla autoton, sitäkin kyllä kerran vuoden verran kokeilin.

Jos mieheni tuumii auton vaihtoa ja on ehkä löytänyt sopivan, ensimmäinen kysymykseni aina naurattaa häntä: Minkä värinen se on? Liekö turhamaisuutta, mutta sen lisäksi että auto on tärkeä ja hyödyllinen kulkuneuvo, miksei se myös voisi olla nätti, kun sitä päivittäin katselee ja sen rattia teillä vääntelee. Tietysti on tärkeää, että se on myös ajo-ominaisuuksiltaan sopiva.

Museossa mietin, olenko syntynyt ihan väärälle aikakaudelle, niin kiehtoi ajatus, millaista olisi ollut istua johonkin niistä autoista ja pukeutua ajan henkeen sopivasti. Vaan eipä voi tietää, mihin yhteiskuntaluokkaan sitä olisi syntynyt, olisinko ollutkin hän, joka sai tien reunassa ravat päälleen ja vain ihaili kyydissä olleen naisen upeasti keikkuvaa hattua. Vai hän, joka sai olla kyydissä, tai ehkä jopa ajaa…

Onneksi nyt on kuitenkin nyt. Lupaan, että yritän pitää autostani hieman parempaa huolta, ehkä se voi joskus tulevaisuudessa olla vielä jonkun sieluntoverini ihasteltavana museossa.Vaikka tämän  pienen pojan...