Mitä tehtäis, sika pestäis.... Koronan takia monilla olisi nyt vihdoin aikaa tehdä kotona kaikkea, mutta mitä sitten keksisi? Jotain ihan uutta ja virkistävää, kenties balettiliikkeitä? Kun ei voi juuri liikkua eikä kyläillä, ja niitä remonttitarvikkeitakin on uskaliasta lähteä hankkimaan, vaikka nyt olisi mahdollisuus hoitaa rästiin jääneet tai sitä remonttia odottaneet asiat. Kun aikaa olisi, niin ehkäpä juuri nyt ei ole myöskään varaa edes hankkia tarvikkeita, jos se työkin lähti alta.
Ei meilläkään ole sitä sikaa pestäväksi, vaikka maalla ja tilalla asutaankin. Pikku minipossu voisi kyllä olla kiva. Tekemisestä ei kuitenkaan ole koskaan puutetta. Olen myös tottunut olemaan paljon yksin, ja viimeiset puoli vuotta olen muutenkin ollut polvileikkauksen jälkeen aikalailla itsekseni ja eristyksissä, kun mies kävi kuitenkin töissä. Iso ero koronan myötä siis meillä on nyt se, että olemme paljon enemmän kahden ja vietämme vielä enemmän aikaa yhdessä.
Nautin kuitenkin välillä siitä, että voin vaikka kirjoitella ihan rauhassa. Tai lukea. Katselen välillä myös Netflix-sarjoja (espanjalaista Gran Hotelia oli kiva seurata, kun sai kuunnella espanjan kieltä, jota kaipaan. Ranskalainen Kohtalon liekit oli myös jännittävästi punottu sarja, ja sai verestää ranskan kielen taitoja).
Meillä on täällä tilallamme ja ylipäänsä Kettulan kylässämme tilaa vaellella luonnossa. Metsää ja peltoa on riittämiin. Ihan surettaa uutiset, kuinka Uudenmaan alueella luontopolut ja -alueet ovat ruuhkautuneet. Täällä ei vastaan tule ketään, ja niin, olemme kuitenkin vain vajaa tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista ja muutaman minuutin matkan päässä Uudenmaan rajasta.
Mökin rakenteluprojektimme on edennyt nyt mukavasti. Meillä on onneksi omasta takaa tarvittavia materiaaleja, ja tilaamamme lattialevyt tuotiin suoraan pihalle. Äidin peruja oleville huonekaluillekin on löytynyt paikat. Olen käyttänyt myös paljon aikaa äitini tavaroiden purkamiseen ja valokuvien läpikäymiseen, joka on vienyt minut monille muistojen matkoille.
 |
| 3D-seinä miellyttää silmäämme |
Kun emme rakentele, pelaamme usein perinteisiä pelejä. Olen varmaan kertonut aiemminkin, että Scrabble-sanapeli on suosikkimme. Tykkäämme myös erilaisista korttipeleistä. Toisinaan vietämme aikaa Ketunpesällämme ylhäällä "vuorellamme", vaikka ruokaillen, joskus vaan huokaillen maailman kauneutta tai jutellen ja suunnitellen mitä milloinkin.
Ei ole ollut vaaraa siitäkään, että näkisi nälkää. Päinvastoin, on ollut aikaa kokkailla ja kokeilla uusiakin reseptejä. Ainoa harmi on, ettei tuotoksia ole voinut maistattaa läheisille tai ystäville. Mutta en sure nyt sitä, koska ei tätä tilannetta loputtomiin kestä.
 |
| Lähiruokaa; peuran ulkofilee |
 |
| Rosmariiniperunat |
 |
| Pääsiäisenä rahkapiirakkaa |
 |
| Herkkuja monenmoista |
Olenkin ilahtunut, että oman, jo liian pimeältä tuntuneen tunnelini päässä näkyy nyt valoa. Vajosin äitini menetyksestä syvään suruun ja koronan vuoksi jo aivan kuolemanpelkoon, mutta tajusin, että pelko ei auta. Kun teen niinkuin on ohjeistettu, enempää en voi, ja positiivisuus vie aina eteenpäin elämässä.
 |
| Pimeydestä valoa kohti |
Kesää kohti mennään ja meillä on myös aina ihanat karvakaverit ilahduttamassa päiviä. Myös videopuhelut ja somen seuraaminen, mitä ystäville kuuluu, on lohduttavaa. Toki käyn myös välillä töissä. Olisi mukava kuulla, mitä te olette tehneet kotioloissanne, oletteko keksineet uusia juttuja tai harrastuksia, joita voi toteuttaa kotona, oletko löytänyt itsestäsi uusia puolia tai mielikuvitusta? He, joilla on lapsia, ei varmaan tule aika ainakaan pitkäksi kotikoulun ja ehkä oman etätyön järjestelyissä. Voimia ja tsemppiä kaikille!
