Paluu töihin polven tekonivelleikkauksen jälkeen

Polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutus ja elämä eivät ole olleet niin yksinkertaista, helppoa eikä tervehtyminen niin nopeaa kuin olin toivonut. No, olen kyllä hätäinen ja kärsimätön ihminen, mutta olin silti ajatellut, koska olen sitoutunut täysin jumppaohjelmiin ja kuntoutukseen, että olisin jo hypellyt töihin kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta. Minulle vaihdettiin siis koko polvinivel, ja kun sekä sääri- että reisiluu on leikkauksessa katkottu, niin kestäähän se parantuminen toki.

Talvella Espanjassa oli hyvät mahdollisuudet kuntoutumiseen ja kävelemiseen.

Kuntopyöräilyä vuorimaisemissa.

Toisin kävi. En hyppele vieläkään, ja leikkauksesta on kulunut jo yli viisi kuukautta. Mutta vihdoin kävelen melko mukavasti, paitsi joskus iltasella kun on jo jämähtänyt sohvalle, sieltä vääntäytyminen ylös ja askeltaminen on varmaan huvittavaa katseltavaa. Muistutan todennäköisesti puu-ukkoa. Lievää turvostusta ja tunnottumuutta on yhä polven yläosassa ja rasituksen jälkeen myös särkyä.

Nyt pääsin vihdoin aloittamaan työt, vaikka korona kyllä sumentaa iloa siitä. Uudenmaan rajalla jouduin esittämään poliiseille työnantajalta saadun kulkuluvan, että saan mennä töihin. Tarkkaan tutkivat todistukseni ja pyysivät myös ajokorttini. Sama toisinpäin, että pääsin kotiin. Hurjalta jotenkin tuntui. 

Mutta kuinka ihanaa, että voin taas kantaa oman korteni kekoon muiden auttamisessa. Tuntuu mukavalta, että minua on odotettu ja kaivattu töihin. Olen onnellinen, että minulla on sellainen tehtävä vammaistyössä, joka antaa myös itselleni paljon iloa, tunnen itseni jälleen tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Maisema työpaikalta ei voisi juuri kauniimpi olla.

Työni alku ensimmäisen kuukauden aikana tapahtuu kevennetysti, vielä normaalia lyhyemmillä päivillä ja viikolla. Kela tukee osasairauspäivärahalla töihin paluuta. Mutta sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin, ja olen siitä huippuiloinen, kun alan olla normitilanteessa. Paitsi, että oletusarvona on toki vieläkin paljon parempi jalka ja sitä myöten koko elämänlaatu. Hiphuraa!

Vahdit tuumaavaat, että kyllä tuo polvi jo hyvältä näyttää!

Työ on tärkeä ja merkittävä osa ihmisen elämää. Vallitseva tilanne maailmassa koronaviruksen vuoksi on varmasti saanut monet arvostamaan vielä enemmän sitä, että on työtä ja työpaikka, vaikka se ei olisikaan täysin mieleinen. Kuten vain muutenkin nykyaikana, joillekin kallistuu aivan liikaa työtä ja kuormaa, ja joku on kokonaan ilman. Se on surullista.