Mitä
mielikuvia sinulle tulee sanasta maalainen? Maanviljelijä traktorin ratissa heinänkorsi
suussa? Liinapäinen emäntä häärimässä puuhellan äärellä tai lypsyllä? Kenties vähän negatiivinen
ajatus ”juntista”, jonka käytös on junttimaista? Vaiko ajatus puhtaasta
luonnosta; kukkakedolla kirmaavista lapsukaisista ja vanhemmat maalaismaisemista nauttien koirat ja kissat ympärillään ?
 |
| Jos vaikka kellahtaisin tähän keskelle pihaa... |
Entä sanasta
kaupunkilainen? Stadin slangi, kotia lähellä olevat työpaikat, palvelut, kulttuuritarjonta ja ravintolariennot? Ratikat, metrot, hälinä vai hölinä?
 |
| Kallion kirjasto on viehkeä. |
Oletko kuullut Citymaalaisista, mitäs se sitten meinaa? Kaupunkilainen maalla? Niin - ei kuitenkaan stadi
vastaan lande, vaan rakkaus molempiin; maalaiselämän ja urbaanin liitto.
 |
| Maalaiset kaupungissa? |
Olen asunut
maalla Salon Suomusjärven Kettulassa kymmenen vuotta. Ajautumiseni
maalaismaisemiin pieneen sadan asukkaan kylään oli kuitenkin sattumien summa. Maalla
asuminen ei alun perin ollut unelmani tai tavoitteeni.
Olen
syntynyt Helsingin Kalliossa, jossa vielä 1960-luvulla oli melko karuja kulmia;
joku saattoi maata puukko rinnassa keskellä tietä ja pultsarit kuuluivat
katukuvaan. Vierastin vähän kaikkea stadissa, vaikka minulla ei ollut edes
vertailukohtaa: Pelkäsin puliukkoja, jotka tonkivat Harjukadun pikkiriikkisen
asfalttipihamme roskiksia. Juoksin karkuun pahoja poikia, jotka veivät
joululahjaksi saamani hienon punaisen pulkan. Kammosin ullakolla
käyntiä, siellä oli pimeää ja kolkkoa. Pieni
sydämeni hakkasi yhtä kovaa kuin valtava mankeli kolisteli mankelointihuoneessa kellarissa.
Huusin apua, kun jäin loukkuun veräjähissiin. Outoja, minua hirvittäviä asioita.
 |
| Toisiksi ylimmällä parvekkeella on tullut vedettyä vauvana vaunuissa sikeitä. |
Onneksi
vanhempani veivät meitä lapsia viikonloppuisin luontoon, milloin Pasilan
metsiin, Mustikkamaalle tai Seurasaareen. Huomasin, että mukavan yhteisen
perheajan lisäksi pidin kovasti luonnosta.
 |
| Elämän riemua, uusia opittuja taitoja. |
Aloittaessani koulunkäyntini
70-luvulla, perheeni muutti Espoon Matinkylään ja seitsemän vuotiaan sieluni
täyttyi onnen tunteesta, jonka vieläkin voin tarkasti muistaa. Tuntui kuin
olisin päässyt taivaaseen, sillä takapihalla oli metsä ja merenrantaankin melkein
kivenheitto. Viihdyin yksinkin luonnon keskellä ihmetellen, kaarnalaivaa
veistellen. Minulla oli turvallinen olo. Toki asumismuotommekin oli mukavampi; kaksion sijasta neliö, ja saimme myös puhelimen ja pesukoneen. Kärtin
kuitenkin vanhempiani hankkimaan vielä kesäpaikkaa, mutta he eivät olleet
yhtään mökki-ihmisiä vaan hankkivat mieluummin veneen. Merestäkin pidin, mutta aina tilaisuuden
tullen lähdin mukaan kavereitteni mökeille. Ei ollut mitään kivempaa!
 |
| Matinkylän kotimme piha |
Nuoruusaika ja
opinnot veivät minut takaisin Helsinkiin ja perhettä perustettaessa veri veti taas
Espooseen. Kun perheessä oli jo neljäs lapsi, aloin haaveilla idyllisestä, vanhasta rintamamiestalosta, ja sopiva löytyi Järvenpäästä. Talo pikkukaupungissa,
jossa oli lähellä metsä ja järvi, olin valmis muutokseen! Se oli kaikinpuolin mukavaa aikaa koko perheelle. Mutta kun isommat lapset muuttivat omilleen, samoin kuin mies, meitä oli enää vain minä ja
kuopus.
 |
| Sateenkaaren alla vietimme hyvää aikaa elämässämme. |
Sitten elämä
muuttui äkisti, kun tapasin nykyisen puolisoni. Jalat menivät alta, eikä sitä
tarvinnut pähkäillä sen kauempaa, että lähdemme kuopuksen kanssa hänen kelkkaansa, joka vei maalle Kettulan kylään. Ei mieskään alkuperäinen maajussi ollut, vaan elämänpolun kuljettelema, jolla oli Kettulassa maa-alue. Sain vuorotteluvapaata töistä ja rakensimme talon. Ihan tavallisen,
emme lähteneet tavoittelemaan mitään maalaistaloa, vaan juuri sellaisen omaan
elämään sopivan. Emme haalineet antiikkitavaraa, rukkia tai räsymattoja, vaan
kalusteita ja tavaroita, joita oma silmä miellyttää ja joilla on joko tarina tai käyttötarkoitus.
 |
| Villa Helmi |
Kun vuorotteluvapaani
päättyi, töistä tullessani olen aina kokenut levollista rauhan tunnetta nähdessäni
pirttimme metsän syleilyssä. Tuntuu siltä, kuin olisi aina puoliksi lomalla. Minusta
ei maalla ole kuoriutunut ”perinteistä” emäntää. En viljele, en kyyki puutarhassa tai metsissä sienestäen. Kasvihuoneessa yrttien kasvatus ei
oikein luonnistunut, vaan ennemmin sisustusintoni teki siitäkin tilasta jonkinsortin viihtymispaikan. Rakentaminen ja remontointi ovat sitten asioita, joista me molemmat mieheni kanssa tykkäämme, ja jonkinlainen projekti meillä onkin aina menossa. Ylipäänsä vain luonnon keskellä on ihanaa olla, vaikka en vieläkään tunnista kaikkia linnun ääniä tai eri kasveja tai kukkia. Koiramme saavat aina kulkea vapaana ja uida omassa lammessa. Kuopus on nyt jo lentänyt pesästä - kaupunkiin, mutta ehkä vielä joskus haluaa takaisin maalle. Kyläyhteisö on myös ottanut meidät vastaan lämpimästi, ja olen saanut monia uusia ihania ystäviä.
Kaupungit ovat meitä lähellä, kun olemme Lohjan ja Salon puolivälissä, Helsinkiin on vajaa tunnin matka ja siellä on miehen työkin. Pääkaupunkimme on viehättävä paikka. Enää en näe sitä pelottavana vaan todella kauniina, mutta koska siihen on niin tottunut, kannattaa pysähtyä katsomaan sitä vaikka ulkopuolisen silmin. Pidämme kesäisin Helsinkipäiviä - nautimme muutenkin eritoten kaupunkilomista, niin myös muualla
Suomessa tai maailmalla. Tosin vanhat kaupungit ja pikku kylät rosoisine kujineen vetävät kuitenkin enemmän puoleensa kuin suurkaupungit.
Yhä useampi haluaa nauttia sekä kaupungin eduista että maaseudun rauhasta ja puhtaasta
luonnosta. Joillakin on koti molemmissa. Koronan on sanottu vaikuttavan siihen, että maalle olisi taas enemmän
halukkuutta muuttaa. On huomattu, että töiden tekeminen etänäkin onnistuu,
ainakin osittain.
 |
| Talvina, jolloin vain on lunta, on mukava lähteä potkukelkkailemaan. |
Jokainen kulkee omat polkunsa miten parhaaksi näkee. Minun polkuni toi onneksi Kettulaan!
Jos haluat lukea lisää Kettulasta, tässä linkki postaukseeni: Kettula
 |
| Juhlimme pian niin 10-vuotis hääpäiväämme kuin maalla asumista! |
Facebookista
löydät Citymaalaiset ryhmän, jos kiinnostut aiheesta enemmän https://www.facebook.com/citymaalaiset/
