Muistotilaisuuden järjestäminen kotona
Omaisen kuollessa on valtava määrä asioita, jotka pitää hoitaa. Taloudelliset asiat ovat iso osa kaikkine byrokratioineen, sitten muut käytännön asiat, hautaukseen liittyvät valinnat ja tehtävät, kuolinpesän läpikäyminen ja tyhjentäminen. Lopuksi sitten muistojuhlan järjestäminen ja perunkirjoitus. Netistä kuitenkin löytyy muistin tueksi valtavasti tietoa ja oppaita, mm. Kelan sivulta.
Meitä on onneksi kolme sisarusta ollut jakamassa hoidettavat asiat ja tukemassa toisiamme. Surutyön keskellä kaikki voi tuntua kaoottiselta ja ihan liian raskaalta. Suruviestin ilmoittaminen sukulaisille ja ystäville on hyvin vaikeaa, joskus puhelut venyivät hyvinkin pitkiksi, mutta toivat myös lohtua kauniine muistoineen. Moni on kertonut, että kun hautajaiset tai muistotilaisuus on ohi, sitten alkaa ainakin pahin helpottaa. Näin kävi myös omalla kohdallani.
Olen sen ikäinen ja minulla on paljon ikäisiäni ystäviä, että vanhempien menettäminen on "käsillä". Monet tuttavani ovat ihan samoihin aikoihin kuin minä, menettäneet juuri äidin. Kuolema kuuluu elämänkaareemme, ja on toki pieni lohtu, jos poistumme tässä "oikeassa" järjestyksessä. Jollakulla kun se voikin olla sisar tai jopa oma lapsi, jonka menettää, ja se on varmasti ihan kaikista tuskallisinta. Vaikka eihän ihmisen hengellä arvojärjestystä ole ja monesti asiat ovat myös tapauskohtaisia ja mitä kuolemaan on liittynyt, kuten onnettomuuden traagisuutta meidän kohdallamme. Kuolemaa ei pitänyt kohdata vielä pitkään aikaan.
Jokainen toteuttaa varmasti mielellään edesmenneen toiveen mukaiset hautajaiset tai muistotilaisuuden. Moni ihminen tekee etukäteen tarkat ohjeet, viimeisen tahdon, jota omaisten on ”helppo” noudattaa, musiikkivalintoja myöten. Meillä oli hieman suurpiirteiset ”ohjeet”, mutta pääasiat kuitenkin tiedossa. Äitini ennen kaikkea toivoi, että voisimme myös juhlia hänen onnellista elämäänsä, eikä vain vajota surun syövereihin. Hyvää ruokaa ja juomaa, jazz-musiikkia, runoja ja mukavia muisteloita rakkaat yhdessä.
Koska meillä on kohtuullisen mukavasti tilaa talossamme, päädyimme järjestämään äitini muistotilaisuuden Villa Helmessämme. Kaikille tutussa paikassa tilaisuudesta tuli myös aikatauluton ja rennompi, ympärillä monia muistoja, joko esineinä, kuvina tai ajatuksina yhdessä koetuista hetkistä sekä keskusteluista. Otimme pitopalvelun järjestämään kahvituksen, mainion Mikko Artjoen Hiidenveden Pitomestarit. Herkullista suolaista ja makeaa syötävää. Tällaista kyllä suosittelen, että väki saa keskittyä itse tilanteeseen ja läsnäoloon, eikä tarvitse huolehtia tarjoiluista ja kahvin kaatamisesta. Koronan vuoksi oma tilaisuutemme kutistui ihan minimiin viime hetkillä. Vanhemman väen kanssa kokoonnumme kyllä myöhemmin uudelleen.
Tuhkan halusimme ja saimme siroitella omalle maalle korkealta kalliolta. Kauniimpia jäähyväisiä ei olisi voinut jättää. Tällaiseen tarvitaan siis maanomistajan lupa, jos tuhkan haluaa sirotella muualle kuin hautausmaiden sirottelulehtoon. Tämä ei ollut monimutkaista, todistukseen tarvitaan vain tilan numero ja maanomistajan tiedot.
Juhlan järjestäminen oli minulle arvokas kunnia-asia, ja suosittelen kyllä tällaista kotona järjestettävääkin tilaisuutta, sillä niin siitä tulee varmasti lämminhenkinen ja rauhaisa. Aikaa on myös rauhoittua ja olla loppuillasta rennommin.
Äitini viihtyi luonamme luonnon äärellä, eikä siitä ollut kauaakaan, kun juuri yhdessä tässä istuimme sanapeliä pelaillen. Minä juuri polvileikkauksesta tulleena sain parasta seuraa ja tukea. Saattoi aivan tuntea juhlissa äidin läsnäolon, kuulla hänen äänensä ja lohduttavat sanansa. Uskon, että kaikki meni juuri niin kuin hän toivoi.
Seuraavana aamuna oli mukava tähyillä kalliolle, jonka yllä leijaili harsomainen henkäys. Vastaani tieltä lennähti sudenkorento, joka oli äitini voimaeläin.
