Kulissien takana ja vähän edessäkin


Kulissien takana käy latautunut kuhina. Roolivaatteita, meikkejä, harjoja. Keskittyneitä ilmeitä, hikikarpaloita otsalla, malttamatonta liikehtimistä esitykseen virittäydyttäessä. 

Kulissit ja lava voi olla näin pelkistetty kun show on yhtä tykitystä!

Mietin joka kerta ennen ensi-iltaa, miten ihmeessä järjestän itseni tällaiselle epämukavuusalueelle; jännityksen ja epävarmuuden tunteisiin, asettaen itseni alttiiksi muiden arvosteluille, kun en edes tykkää olla huomion keskipisteenä. Epäilin sydämeni lyöntien kumisevan katsomoon kuin rummun lyönnit. Suu tuntui niin kuivalta että mietin, saankohan kajautettua mitään laululta kuulostavaa kohta ilmoille.

Esityksiä on luvassa ensi-esityksen jälkeenkin.

Katsoin tätä Fuengirolassa toimivaa Suomelan teatteriryhmäämme takahuoneessa. Joukostamme oli hioutunut joukkue, mahtava tiimi, vaikka olimme joutuneet koronankin vuoksi harjoittelemaan pienissä ryhmissä. Näyttelijät, tanssijat, laulajat, soittajat, puvustaja, ohjaaja Päivi Mäkinen, kapellimestari Kari Alajuuma; osaavien  kunnioitettava jengi. Ohjaaja liitti lopulta kaikki palaset saumattomasti yhteen, mikä ei varmasti ollut ihan helppo homma. Revyy pohjautuu sanoittaja Chrisse Johanssonin elämäntyölle.

Treeniä, treeniä!

Nyt oli edessä tähtihetkemme, vuoromme esittää revyy "Kyllä kaikki oli ennen paremmin" täydelle Las Palmerasin España-salille Suomelan 30vuotis juhlassa. Alkutahdit! Menoksi! Kun yleisö osoitti heti suosiotaan, se nostatti ilon kattoon, ja riemukas tunne säilyi esityksen loppuun saakka.

Huikeaa tekemistä ja osaamista.

Yleisön reaktioilla on valtaisa merkitys esiintyjälle esityksen aikana. Katselijoillehan esitys tehdään ja tähdätään heidän viihtyvyyteensä, halutaan antaa elämys ja monenlaisia tunteita, joista jää kivoja muistoja. Tuntui hyvin erityiseltä, että salin 400 henkilön väen täytti myös yhteenkuuluvuuden tunne ja huojennus siitä, että voitiin taas juhlia yhdessä koronapandemian jälkeen. Vaikkei kaikki mennyt ehkä ihan käsikirjoituksen mukaan, fiilis oli täydellinen. Niin esiintyjille kuin yleisölle jäi (ablodien määrän ja myöhemmän palautteen mukaan) iloinen ja hyvä mieli. 

Upeat tanssijat toivat esitykseen väriä ja rytmiä.
Katsoja ei ehkä tule ajatelleeksi sitä työmäärää ja -panosta, jonka koko työryhmä on antanut  ennen esitystä. Eikä sitä toki tarvitsekaan ajatella, vaan nauttia esityksestä. Ryhmässä on huikea määrä erilaisia taitoja, lahjakkuutta, osaamista. Tarvitaan myös sitoutumista, intohimoa ja suurta rakkautta lajiin, sillä harjoitteluaika voi joskus tuntua rankaltakin.

Ryhmästä muodostuu joukkue, joka on täynnä hyviä ystäviä.

Loppukumarrusten ja valtaisten suosionosoitusten raikuessa olo oli euforinen. Silloin muistin taas miksi olin juuri tässä. Omien rajojen koettelu ja siitä kunnialla suoriutuminen tuntuu hienolta, josta saa voittajafiiliksen. On palkitsevaa nähdä tyytyväinen yleisö, emme tehneet tätä kaikkea turhaan! Harjoitteluaika oli johtanut hyvään lopputulokseen ja tuntui hienolta olla osana tätä kaikkea!

On kuitenkin outoa, kuinka yhtä aikaa olo voi olla niin täynnä onnea, mutta samalla ihan tyhjä. Onneksi esityksiä on vielä edessä, ettei kaikki ole jo kokonaan ohi! Tervetuloa katsomaan! 

Yleisön poistuessa kulissien takana alkoi juhlinta! Onnea 30vuotias Suomela!



Suositut tekstit