Ajanlaskun taitekohdassa

Ei tällaista viheliäistä ajanjaksoa olisi osannut ajatellakaan tulevan! Saako ajanlaskukin uuden mittarin; aletaan puhua ajasta ennen ja jälkeen koronan. Kun vain tulisi se jälkeen! Edessä oleva on kuitenkin vielä arvoitus meille kaikille.

Kuva Malagan automuseosta kaksi vuotta sitten.

Vuosi sitten maaliskuussa olin juuri saanut mieheni ja karvakuonomme kotiin, jotka ajoivat matkan Espanjasta Suomeen päin autolla. Olin itse tullut koneella helmikuun lopulla jo aiemmin. Heidän matkansa aikana alkoi tulla tietoa Covid-19 viruksesta, ja karmivaa uutiskuvaa lähetettiin maailmalta, lähinnä Italiasta. Kaikki tuntui aluksi epätodelliselta. Siltä, että korona on vain joku kaukainen juttu, ja me olemme Suomen lintukodossa ihan turvassa. 

Koko jengi taas kotona onnellisesti!

Vaan emme olleet. Korona rysäytti koko maailman polvilleen. En usko, että voi olla yhtäkään, jota se ei olisi tavalla tai toisella koskettanut.

Malagan automuseossa historiaa vai tulevaisuutta?

Kun Uudenmaan raja suljettiin huhtikuussa, minun oli aamuin illoin esitettävä kulkulupa päästäkseni töihin Varsinais-Suomen puolelta. Töissä ryhmäkodissa tuntui suusuojainten käytön määräys aluksi melkein hätävarjeluliioittelulta. Käsihygieniasta ja hanskojen käytöstä huolehdittiin erityisesti, ennenkuin ymmärrettiin enemmän viruksen tartuntatavasta. Myöhemmin eteeni tuli tilanteita, että töissä oli puettava kaikki suojavarustukset. Ei naurattanut ei.

Näissä vehkeissä tulee hiki. Ja tuskanhiki.

Ihmiset eivät enää uskaltaneet tai saaneet tavata toisiaan, vanhempia ei päästy katsomaan. Äitini hautajaisiin pääsi osallistumaan vain pieni joukko läheisiä. Koululaiset jäivät kotiin, vanhemmat etätöihin. Myös työni takia minun oli rajattava elämää, sillä pahin kauhuskenaarioni oli, jos veisin tartunnan kehitysvammaisille ja iäkkäille asukkaillemme. 

Välillä työ vei myös sairaalaan.

Yrittäjien, muusiikoiden ja taiteilijoiden elämä meni todella ankeaksi, myös miehelläni. Virkistävät ja ihmisten eloa ilostuttavat musiikki- ja kulttuuritapahtumat sekä kokoontumiset kiellettiin. 

Munkkiniemen liiketilamme sulki ovensa.

Suusuojainten käytöstä alkoi tulla hiljalleen tapa julkisilla paikoilla liikuttaessa. Mietin, kuinka paljon huonokuuloisia huuliltalukijoita tilanne hankaloittaa entisestään. Ihmisten muitakaan ilmeitä ei voi juuri enää tulkita.

Onneksi meillä itsellämme tapahtui myös koronan vaikutuksesta jotain positiivista: ihmiset halusivat entistä enemmän kaupungeista maalle, ja saimme talomme myydyksi mukavalle nuorelle parille.

Kaupat syntyivät nopeasti.

Etäyhteyksistä, -kokouksista ja -koulutuksista tuli käytäntö ja uusi normaali. Eikä se huonosta ole ollut, vaikka onhan se toki erilaista kuin olla fyysisesti läsnä ja tavata ihmisiä. Näin säästyy kuitenkin paljon aikaa ja rahaa. Olemme viettäneet jälkikasvunkin kanssa yhteisiä brunsseja etänä sekä tapaamisia siskojen kanssa kuvaruutujemme kautta. Aloittaessamme syksyllä aikuisopinnot, myös koulupäivät suoritettiin etänä. 

Juhlintaa etänä, skool!

Etäopinnot ja -työkentely mahdollisti meille lähdön taas talvea pakoon Espanjan kotiimme. Se aiheutti myös pahennusta ja hämmästytstä, kuinka niin saatoimme tehdä, ihan surman suuhun lähteä...  Sittemmin asiat ovat keikahtaneet; Suomen tilanne on muuttunut pahemmaksi, Aurinkorannikolla taas paljon paremmaksi. 

Kyllä tämä on meille sopivampi paikka elää talvisin.

Mijaksessa on siis toinen lintukotomme, maatilalla vuorilla. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että elämä on voinut meidän kohdallamme sujua koronasta huolimatta melkoisen hyvin. Olemme kotona viihtyvää tyyppiä. Silti meillä on ollut mahdollisuus ulkoilla ja harrastaakin, tavata ystäviä. 

Sydämellisiä ajatuksia lähetän kaikille!

Espanjassa on suositusten tilalla määräykset, jotka tekevät asiat epämääräisen sijasta selviksi. En ole kuullut mussutusta tai puhuttavan vapauden riistosta rankoista ajoista huolimatta. Täällä on menty rajoituksilla, jotka on määrätty; on ollut lockdownit ja rajat ovat olleet suljetut, on maskipakko ja turvaväleistä huolehditaan, ravintoloitsiijat sulkevat ovensa jo kuudelta, ulkonaliikkumiskielto on iltakymmenen jälkeen. On selvää, että kaikki toimivat samalla tavalla, yhteiseen päämäärään tähdäten. Aurinko kyllä varmasti myös auttaa täällä jaksamaan kaikin tavoin ihmisiä paremmin ja ajattelemaan valoisammin. 

Auringon taikaa

Kuluneen vuoden varrella olen tuntenut toisinaan ahdistusta, läheisten ikävää, ja kerran sellaista pelkoa, että olin ihan sijoiltani hoitaessani mahdollisesti koronatartunnan saanutta. Mutta pääsin aika nopeasti eroon ikävistä tunteista. Arvostan äärettömästi hoitohenkilökuntaa, jotka laittavat oman terveytensä alttiiksi hoitaessaan muita.

Ihminen kaipaa kosketusta ja läheisiä. 

Itseäni on ajanut läpi elämän vimma, että haluan tehdä hetkistä niin hyvän kuin voin kulloisissakin olosuhteissa. En ajattele ikävyyksiä kun vasta sitten, kun olen niissä. Tottelen määräyksiä ja rajoituksia, suosituksia. Enempää en voi. Toivotaan, että rokotusten myötä maailma muuttuu taas paremmaksi olla ja elää. Ja sitten otetaan maljat vapaudelle!