Elämänmittainen aistimatka

Maistellaanko ensin teetä ja lähdetään sitten kohti seikkailuita?


Käytämme jatkuvasti eri aistejamme, huomaamattamme. Entä jos kiinnittäisi enemmän huomiota ympäristöömme ja maailman tarjoamiin aistinautintoihin? Varsinkin kevät tuntuu herättelevän meidät aistimaan maailmaa monikanavaisesti. Seikkailuun pääsee mukaan nostamalla leuka rinnasta ja korvia höristelemällä.


Niin kaunis on maa. Eikun meri :) Siis molemmat!

Olimme viettämässä kaikkia aisteja hivelevää hetkeä rannalla. Istuimme hiekalla, jonka kuumuuteen työnsin paljaat varpaani. Tuuli tuoksui mereltä, puuskat hulmauttelivat tukkaa ja vilvoittivat kasvoja. Aurinko kietoi lämpöönsä ja sai silmät siristymään katsellessani loputonta sinistä taivasta. Linnut liitelivät yllämme. 


Vähän syvemmällä hiekassa kohtaa vilvoittavaa viileyttä.


Tyrskähdys!

Rico-koiramme touhuja oli mukava seurata. Kuinka se juoksi innoissaan väistellen aaltoja, joiden kohina ja tyrskähtely kuulosti rauhoittavalta. Ulkoilmassa nautitut eväät, jotka olimme levittäneet liinalle, maistuivat luksukselta.


Aaltoja on hauska väistellä.

Äkkiä liinamme päälle pelmahti vieras koira. Kupit kellahtivat nurin, hiekkaa lensi hedelmille ja takertui juustoon. Rico alkoi leikkiä iloisesti saadessaan kaverin, mutta ihmettelimme missä omistaja oli. Ai tuolla, joku löntysteli veden rajaa pitkin tuijottaen kännykkäänsä, ilman mitään havaintoa siitä, mitä hänen koiransa touhusi; säikäytteli ihmisiä ja pilasi toisten eväät.  


Eväshetki

Harmitti. Ei eväiden takia, vaan koiran puolesta. Kännykkä tarjosi jotain kiinnostavampaa kun ihanan hetken rannalla. Koiran omistaja eteni kuin unissakävelijä. Harmitti vähän miehenkin takia, kun hän ei osannut nauttia päivän hienoudesta. Mietin, että ehkä kaikki oli hänelle niin tavallista, jopa tylsää, että parempi elämä löytyi puhelimelta.


Kallisarvoisia hetkiä yhdessä.


Kyllä minultakin jää asioita huomaamatta räpeltäessäni "älylaitettani", koska siinä on tosiaan nykyään kaikki mahdollinen; sähköposteista kalentereihin, valokuviin, karttoihin, muistioihin ja ystäviin. On totta, että nekin asiat täytyy huomata ja huomioida, sellaiseksi maailma vaan on mennyt. 

Liikenteessä tuntuu kuitenkin vaaralliselta, kuinka monet kävelevät tuijottaen puhelintaan ja ylittävät tien vilkaisematta edes sivuilleen. Tyttäreni nopea jarrutus pelasti kerran pitkässä flexissä kulkevan koiran hengen, kun omistaja katseli keskittyneesti puhelintaan, ja koira juoksi autotielle. Omistaja kiitti kyllä vuolaasti ja otti opikseen läheltäpititilanteessa. Jotkut vanhemmat eivät myöskään aina huomaa lastensa tarpeita; kuinka rattaissa istuva lapsi osoittaa innoissaan jotain ja yrittää sanoa sanaa, saamatta vahvistusta. Meitä on toki niin moneksi, yhtälailla on paljon heitä, jotka huomioivat sekä osaavat ja haluavat aistia maailmaa.


Pienet asiat jäävät joskus huomaamatta. Katsoitko simpukkaa vai tuota pikkiriikkistä kiveä?


Aistit ovat olleet tärkeässä osassa omassa elämässämme, koska osa lapsista on aistiherkkiä, ja jollain taas puuttuu tai jokin aisteista on vajavainen. Olen opetellut ja yrittänyt kehittyä lasteni ja työni myötä aistimaan maailmaa monikanavaisesti. Kun lapset olivat pieniä, laskeuduin heidän tasolleen ja katselin ja kuuntelin, miltä maailma sieltä vinkkelistä näyttää (lasten mielestä kaikilla aikuisilla taitaa ainakin olla kaksosleuka…) Kannattaa kyllä joskus heittäytyä hiekalle tai nurmelle. Se tuntuu yllättävän hyvältä ja maailma näyttää upealta niin! Yhtälailla toki katsellessa kaikkea korkeuksistakin!


Sama näkökulma Ricon kanssa.


80 prosenttia viestinnästämme on sanatonta, joten on oltava valppaana tulkiten myös toisten eleitä ja ilmeitä. Minulle ainakin on tärkeää tietää, mitä ihminen oikeasti ajattelee tai haluaa sanoa, tulla ymmärretyksi. Tai eläin. Myös äänensävystä voi päätellä, millä mielellä joku on, ainakin se läheinen.


Miltä minä näytän Ricon mielestä täällä alhaalla?


Kun vaan nostaa katseen ja pysähtyy hetkeksi, näkee, kuulee ja tuntee maailman pienet hienot ihmeet ja hetket - jotka eivät oikeastaan olekaan pieniä, vaan tosi suuria ja merkityksellisiä. Siitä tulee onnellinen olo! Jos muistelet jotain tärkeää hetkeä elämässäsi, se saattaakin olla juuri jotain ihan muuta kuin luksusloma tai menestyminen koulussa tai töissä... Tuleeko mieleen? Olisi mukava kuulla siitä!


Kohti uusia kokemuksia!

Suositut tekstit