Onko ikä vain numeroita?




Hyvää alkanutta vuotta! Miten vuosi on sinulla alkanut? Oma uusi vuoteni alkaa aina ikään liittyvillä pohdinnoilla, kun synttärikynttilät kakussani lisääntyvät.

                     
Kynttilät eivät mahdu tänä päivänä enää kakkuun.

"Ikä on vain numeroita", sanotaan lohduttelevasti niille, joille elinvuosia on jo karttunut reippaammin. Mutta näinhän se ei tietenkään ole.

My Heritage teki minusta todella vanhan muokatessaan minusta Keltin. Dna-testin mukaan perimässäni on kuitenkin ennemminkin Inuiittia.

Mitä enemmän niitä numeroita, sitä enemmän ihminen on kerännyt itselleen elämänviisautta, josta olla ylpeä, ja minä ainakin olen. Haluan juhlistaa elämää. Olen syntynyt rakkaudesta ja kasvanut rakkaudella. Siksi olen kai saanut supervoimakseni kyvyn rakastaa. Minun on helppo rakastaa kaikenlaisia ihmisiä, mutta tietysti erityisen rakkauteni saavat vain läheisimmät. 

Leikitäänkö? Leikeissä kutsutaan toinen mukaan, peleissä halutaan voittaa toinen, olla toista parempi. Minulta puuttuu kilpailuvietti, osallistuminen on hauskinta.

On hyvä säilyttää sisällään lapsen leikkisä mieli, nuoruuden into ja elämän nälkä. Nykyään on aivan ok pukeutua myös kuinka räväkästi tahansa mummoikäisenäkin. Minustakin tulee juuri näinä päivinä bonusmummo. 

                          
       Aivan crazy synttärimekko! Ei haittaa, elämä ei saa olla turhan vakavaa!

Jokainen päivä me kasvamme ja viisastumme, opimme jatkuvasti jotain uutta, jos vain olemme vastaanottavaisia ja herkistymme katsomaan tarkemmin ympärillemme. Elämme myös ajassa, jossa yhteiskunnan vaatimukset ovat niin suuret, että on pysyttävä vauhdissa ja kehityksessä mukana, on pakko oppia, jos haluaa pärjätä. Mitä sinä opit tänään? Tai mitä huomasit ympärilläsi? Opitko kenties jotain itsestäsi? Minä opin.

Vähältä piti, että olen ylipäänsä elossa. Olin jo vuoden vanhana niin innokas tutkimaan paikkoja, että livahdin katolla kaiteen ulkopuolelle roikkumaan. Äitini ehti juuri saada minusta otteen, ennen kuin olisin tippunut kohtaan, jossa seison tässä 13vuotiaana.

Omaa kokemusmaailmaani on rikastuttanut valtavasti se, että olen lähtenyt tutustumaan maailman eri nurkkiin ja myös asunut muualla kuin Suomessa. 
     
Kroatia on paikka, josta pidän kovasti. Kuva Pulasta.

Omasta kokemuksesta tiedän, että kun lapset ovat pieniä ja elää ruuhkavuosia, matkustaminen ei välttämättä onnistu, ja sitä jää helposti itse tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi. Mutta aika lapsia kasvattaessa on kasvattanut minua itseäni enemmän kuin mikään muu, ja tylsää elämä ei ole ollut kotipiirissäkään.

                       
           Tutkimusmatka kukkaruukkuun. Kaksosia kasvattaessa olisi tarvinnut silmät myös selkään.

Ikä tuo tullessaan vääjäämättä myös fyysistä rapistumista ja sen hyväksyminen on ollut itselleni haastavinta. Askel ei ole enää kepeä ja monenlaiset terveyshaitat yrittävät varjostaa elämää. Omalla kohdallani olen voinut vähentää työaikaa ja -määrää, jolloin aikaa jää muuhunkin mukavaan tekemiseen, joka ylläpitää ja toivottavasti jopa kohentaa kuntoa ja terveyttä. 

  Reissuun voi lähteä vaikka jalka paketissa, se ei ole este, vaan hidaste. Kiire onkin hyvä unohtaa, erityisesti lomalla.

Olen välttänyt "sittenkunelämää", tartun tuumasta toimeen. En laske pennejäni ja mieti, miten pärjään kun olen eläkkeellä, jos otan jo nyt rennommin. Mutta ymmärrän heitä, jotka haluavat turvata selustansa ja vanhuutensa. Niin - huomisesta emme koskaan voi tietää mitä tapahtuu tai tuleeko ikään niitä numeroita ylipäänsä lisää. Elämä on tässä ja nyt. Ja minusta on tullut minä - tämänlainen, tämän näköinen, tämän ikäinen - juuri niiden polkujen jälkeen, joita olen kulkenut ja hyvä niin. Myös Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!

Olemme pieniä hippusia maailmassa, ja matkamme täällä on mitoitettu ihan liian lyhyeksi. On tärkeää tehdä siitä itselle mieleinen. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suorinta reittiä autolla Espanjasta Suomeen korona-aikana

Mariposario de Benalmadena - Mielenrauhaa Perhospuistossa

Parque de la Paloma - Lintupuisto Benalmadenassa